Olen Erja Rintala os. Hosio (s.1980) Haapajärvinen koiraharrastaja. Asun mieheni Markuksen (s.1977) kanssa Ylipäässä, noin 4 kilometriä Haapajärven keskustasta. Asumme vanhassa hirsitalossa joka heräsi uudelleen henkiin Markuksen isän taitavissa käsissä, uuteen-vanhaan kotiimme muutimme syksyllä 2007. 

Tässä talomme vielä rakennusvaiheessa syksyllä 2006

Minä en ole ollut syntyjään koiraihminen, vaan lapsuus meni reilu parikymmpiseksi asti aivan hevosten parissa. Omien koirien myötä hevosharrastus kuitenkin jäi ja koirat valtasivat kaiken vapaa-aikani. 

          

Oli meillä kuitenkin koiria kun olin lapsi. Ensimmäinen koira oli punainen irlanninsetteri Vokkeri. Vokkeri kuitenkin jäi hyvin nuorena auton alle. Seuraavaksi meille tuli Nivalan Aittoperältä sekarotuinen Tessu koira.  Jossain vaiheessa teimme sekkujemme kanssa koira vaihtokaupan ja meille tuli sekarotuinen Musti. Mustista tulikin koko sukumme koira. Se asui meillä ja serkuillamme. Eläkepäiviä se tuli viettämään meille, mutta syksyllä 1996 se sai lämpöhalvauksen ja  valitettavasti jouduttiin lopettamaan, ikää kertyi melkein 12 vuotta. Musti oli todella ihana koira. Se ei räksyttänyt ja oli kaikkien kaveri. Se rakasti yli kaiken autossa istumista. Sille tehtiin ulos koppi, mutta onnellisempi se olisi ollut jos sinne kopin paikalla olisi ollut vanha auto. Isä yritti koiran kanssa jonkin sortin metsästystä, mutta koira pelkäsi niin suunnattomasti pyssyn ääntä, että tuli häntä koipien välissä metsästä takaisin ja meni auton alle piiloon. Musti pysyi irti pihalla ja se vartioi pihaa  katselemalla ohi kulkevia ihmisiä.

Mistä beagleharrastus alkoi?

Talvella 2003 puhuin, että nyt on koira laitettava. Opiskelin ja asuimme kerrostalossa, joten emme voineet ottaa pentukoiraa silloin. Minulle olisi kelvannut koira kuin koira, mutta Markus antoi osto ohjeet, se on oltava Beagle, aikuinen, uros ja kerrostalo elämään sopeutuva. Luuli varmaan, että ei semmosia edes olekkaan. Laitoin kuitenkin Beaglejärjestön vieraskirjaan viestin jossa etsiskelin tällaista yksilöä. Ja kuinka kävikään, parin päivän päästä minulle soitettiin Heinolasta jossa olisi  tällaisia kaksinkappalein vailla uutta kotia. Ja näin alkoi minun ja Iiron yhteinen taival. Iiron kanssa käytiin lenkillä, se kulki mukana joka paikassa, autoiluhan on Iiron toinen elämä. Syksyn tullessa päästiin vihdoin metsälle sen kanssa ja koira ajoi hyvin ja toi lukemattomia hyviä metsäreissuja isännälleen. Ensimmäiseen yhteiseen näyttelyyn menimme Haapajärvelle, sieltä tuloksena kakkonen ja emäntä onnesta soikeana. Siitä se sitten lähti. Seuraavana vuonna Iiro osallistui jo 8 näyttelyyn saaden ensimmäisen Sertin ja Vara-sertin.

Mutta nälkä kasvaa syödessä, minä halusin toisen koiran, Iirolle kaveriksi. Pitkän suostuttelun jälkeen Markus suostui siihen, että otamme sijoitusnartun, mutta valitettavasti se narttu ei tullut tiineeksi. Olin samaan aikaan saanut sähköpostia Etelä-Pohjanmaalta, josta minulle tarjottiin 9kk ikäistä Beagle narttua. Olin pennun emän nähnyt aikaisemmin keväällä näyttelyssä ja jutellut omistajan kanssa. Koira näytti kuvassa kivalta ja kun matkaa ei ollut uuden vuoden aattona kuin 2,5 tuntia sivu niin mikäs siinä, koiraa vain "katsomaan". Ja niinhän siinä sitten kävi, että sieltä se pieni rukkanen lähti mukaan Haapajärvelle. Tästä rukkasesta kasvoi hieno neiti Hutikan China ja ensimmäisenä vuonna kävimme ahkerasti näyttelyssä kun narttu vielä pärjäsikin niin hyvin. 

Renkkotenkon, mistä nimi tulee?

Siinä vaiheessa kun oman nartun pennuttaminen kävi mielessä, halusin käydä myös kasvattajakurrssin ja anoa ihan omaa kennelnimeä.

Kennelin nimi tulee aviomieheni edesmenneen koira mukaan. Riki oli nimestään huolimatta narttu koira, Huskyn ja pystykorvan rakkauden hedelmä. Markus kutsui koiraansa lempinimellä Renkkotenkko. Äärettömän mukava koira, sellainen hali-pusi tyyppi. Riki ei osannut vahtia, se haukkui vain kotiväkeä. Kun appiukko täytti 50v, sukulaiset olivat yöllä käyneet tekemässä pihalle sellaisen temppuradan. Olivat miettineet miten koira reagoi ja herättääkös se haukunnalla talonväen?  Ei herättänyt ja sekin oli saanut ilmapallot koppinsa koristeeksi. Kissoja se vihasi. Se oli pentuna mennyt naapuriin ja tuttavallisesti morjestanut Tennari nimistä kissaa jolta se olikin saanut  turpiin. Pieni pentu oli luikkinut nenänpää veripisaroilla kotiin ja miettinyt varmaan mennessään ”että odotas kun minä kasvan isoksi”. Ja kun se kasvoi isoksi, oli kissat hätää kärsimässä. Riki menehtyi yllättäen kesällä 2001. Epäilemme, että se oli saanut sydänkohtauksen, se oli vaan nukahtanut koppiinsa. Koira oli vasta 9vuotias eikä se ollut päivääkään koskaan sairastanut.

Halusin että kennelmini kuvaa ja muistuttaa jotain tärkeää koiraharrastuksesta, mutta en silti sellaista joka kuvaisi vain yhtä rotua. Ja näin päädyin nimeen Renkkotenkon.

Nykypäivä

Tällä hetkellä meillä on kaksi beagleä. Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa pentue syntyi 5/2007 yhdistelmästä Iiro & Hutikan China "Siita". Iiro on nyt kastroitu, sitä vaivanneen eturauhasen vuoksi. Siitaa emme tule enää käyttämään  jalostukseen, sen luonteen vuoksi. Emme suunnittele nyt pentuja vuosiin, koska meiltä puuttuu jalostukseen,  luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan, sopiva beagle narttu. Koirat ovat meillä lemmikkejä ja perheenjäseniä. Asuvat kanssamme samaa "huushollia" ja ovat menossa ja matkoilla mukana.

Markus käy Iiron kanssa jänismetsällä, mutta valitettavasti siitä kun Iiro meille tuli on työt enenevissä määrin ruvenneet haittaamaan myös metsällä käyntiä. Siitasta tui lopen niin arka, että se ei yksin (ilman toista koiraa) rupea metsässä liikkumaan. Siitalla on hieno näyttely ura takana jo tässä vaiheessa. Se on ollut mm. erikoisnäyttelyn VSP vuonna 2005 ja Beaglein päänäyttelyn Best In Show vuonna 2008. Näyttelyt jätämme nyt nuoremmille ja palaamme kehiin vasta siitan ollessa veteraani ikäinen, jos vielä silloin kehien kiertäminen koirasta on mielekästä.

Markus toimii yksityisenä traktoriurakoitsijana, viljelee maata ja harrastaa Tractor Pullingia, kausi 2008 oli ensimmäinen kilpailukausi omalla traktorilla. Ja heti ensimmäisenä kautena tuli Suomen Mestaruus. Meidän perheessä Erja on  se "yhdistys aktiivi" ja aina menossa johonkin suuntaan koiratapahtumien perässä. Toimin näyttelyissä kehäsihteerinä ja ajokokeissa palkintotuomarina.

Pätevyys & jäsenyys

Suomen Kennelliito ryn: jäsen
Suoritin kasvattajakurssin 2/2006 ja kennelnimen Renkkotenkon sain 7/2006
Suomen Beaglejärjestö ry:n jäsen  vuodesta 2003
Haapajärven kennelseuran sihteeri vuosina 2006 -2009
Haapajärven kennelseuran johtokunnassa vuodesta 2004
Keski-pohjanmaan beaglekerho ry:n johtokunnan jäsen ja sihteeri  vuosina 2008-2009  
Ajokoepalkintotuomari vuodesta 2005
Kehäsihteeri vuodesta 2006
Suomen ajokoirajärjestön jäsen
Suomen Amerikanakita ry:n jäsen

Erja & Markus Rintala 12.5.2007