Iiro, Erja & Hutikan China v.2005

Olen Erja Rintala alle kolmikymppinen Haapajärvinen koiraharrastaja. Asumme Mieheni ja kehden beaglemme kanssa Haapajärven Ylipäässä, n.4km keskustasta. Kotimme on jo 1800- luvulla rakennettu hirsitalo, sittemmin purettu ja kasattu uudelleen kokoon. Syksyllä 2007 pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen kotiimme. 

Tässä talomme vielä rakennusvaiheessa syksyllä 2006

Minähän en alun perin ole ollut koiraihminen vaan hulluakin hullumpi hevoshullu. Hevosten kanssa tuli touhuttua koko lapsuus ja teini aika.  Meillä oli kotona jo koira  silloin kun minä oli vielä vaipoissa. Koira oli punainen irlanninsetteri Vokkeri. 

Erja & Vokkeri v.1981

Vokkerille kävi kuitenkin ikävästi, se pääsi livahtamaan ovesta ulos ja jäi rekan alle. Koirasta minulle ei ole muita muistoja kuin kuvat. Seuraava koira oli sekarotuinen Tessu, se haettiin nivalan Aittoperältä.

Erja & Tessu

Tässä vaiheessa muistini pätkii, mutta Tessun vaihdoimme serkkujemme kanssa toiseen sekarotuiseen ( mahdollisesti pystykorva-karjalankarhukoira) Mustiin .

Mustista tulikin koko sukumme koira. Se asui meillä ja serkuillamme. Eläkepäiviä se tuli viettämään meille, mutta syksyllä 1996 se sai lämpöhalvauksen ja  valitettavasti jouduttiin lopettamaan, ikää kertyi melkein 12 vuotta. Musti oli todella ihana koira. Se ei räksyttänyt ja oli kaikkien kaveri. Se rakasti yli kaiken autossa istumista. Sille tehtiin ulos koppi, mutta onnellisempi se olisi ollut jos sinne kopin paikalla olisi ollut vanha auto. Isä yritti koiran kanssa jonkin sortin metsästystä, mutta koira pelkäsi niin suunnattomasti pyssyn ääntä, että tuli häntä koipien välissä metsästä takaisin ja meni auton alle piiloon. Musti pysyi irti pihalla ja se vartioi pihaa  katselemalla ohi kulkevia ihmisiä.

Mistä kaikki alkoi?

Talvella 2003 puhuin, että nyt on koira laitettava. Opiskelin ja asuimme kerrostalossa, joten emme voineet ottaa pentukoiraa silloin. Minulle olisi kelvannut koira kuin koira, mutta Markus antoi osto ohjeet, se on oltava Beagle, aikuinen, uros ja kerrostalo elämään sopeutuva. Luuli varmaan, että ei semmosia edes olekkaan. Laitoin kuitenkin Beaglejärjestön vieraskirjaan viestin jossa etsiskelin tällaista yksilöä. Ja kuinka kävikään, parin päivän päästä minulle soitettiin Heinolasta jossa olisi  tällaisia kaksinkappalein vailla uutta kotia. Ja näin alkoi minun ja Iiron yhteinen taival. Iiron kanssa käytiin lenkillä, se kulki mukana joka paikassa, autoiluhan on Iiron toinen elämä. Syksyn tullessa päästiin vihdoin metsälle sen kanssa ja koira ajoi hyvin ja toi lukemattomia hyviä metsäreissuja isännälleen. Ensimmäiseen yhteiseen näyttelyyn menimme Haapajärvelle, sieltä tuloksena kakkonen ja emäntä onnesta soikeana. Siitä se sitten lähti. Seuraavana vuonna Iiro osallistui jo 8 näyttelyyn saaden ensimmäisen Sertin ja Vara-sertin.

Mutta nälkä kasvaa syödessä, minä halusin toisen koiran, Iirolle kaveriksi. Pitkän suostuttelun jälkeen Markus suostui siihen, että otamme sijoitusnartun, mutta valitettavasti se narttu ei tullut tiineeksi. Olin samaan aikaan saanut sähköpostia Etelä-Pohjanmaalta, josta minulle tarjottiin 9kk ikäistä Beagle narttua. Olin pennun emän nähnyt aikaisemmin keväällä näyttelyssä ja jutellut omistajan kanssa. Koira näytti kuvassa kivalta ja kun matkaa ei ollut uuden vuoden aattona kuin 2,5 tuntia sivu niin mikäs siinä, koiraa vain "katsomaan". Ja niinhän siinä sitten kävi, että sieltä se pieni rukkanen lähti mukaan Haapajärvelle. Tästä rukkasesta kasvoi hieno neiti Hutikan China ja ensimmäisenä vuonna kävimme ahkerasti näyttelyssä kun narttu vielä pärjäsikin niin hyvin ollen mm. Beaglein erikoisnäyttelyn VSP. Syksyllä aloitimme metsäharjoittelun ja hienosti nuori narttu rupesi metsällä pelaamaan.

Renkkotenkon, mistä nimi tulee?

Siinä vaiheessa kun oman nartun pennuttaminen kävi mielessä, halusin käydä myös kasvattajakurrssin ja anoa ihan omaa kennelnimeä.

Kennelin nimi tulee aviomiehenii edesmenneen koira mukaan. Riki oli nimestään huolimatta narttu koira, Huskyn ja pystykorvan rakkauden hedelmä. Markus kutsui koiraansa lempinimellä Renkkotenkko. Äärettömän mukava koira, sellainen hali-pusi tyyppi. Riki ei osannut vahtia, se haukkui vain kotiväkeä. Kun appiukko täytti 50v, sukulaiset olivat yöllä käyneet tekemässä pihalle sellaisen temppuradan. Olivat miettineet miten koira reagoi ja herättääkös se haukunnalla talonväen?  Ei herättänyt ja sekin oli saanut ilmapallot koppinsa koristeeksi. Kissoja se vihasi. Se oli pentuna mennyt naapuriin ja tuttavallisesti morjestanut Tennari nimistä kissaa jolta se olikin saanut  turpiin. Pieni pentu oli luikkinut nenänpää veripisaroilla kotiin ja miettinyt varmaan mennessään ”että odotas kun minä kasvan isoksi”. Ja kun se kasvoi isoksi, oli kissat hätää kärsimässä. Riki menehtyi yllättäen kesällä 2001. Epäilemme, että se oli saanut sydänkohtauksen, se oli vaan nukahtanut koppiinsa. Koira oli vasta 9vuotias eikä se ollut päivääkään koskaan sairastanut.

Nykypäivä

Tällähetkellä meillä on kaksi koiraa, ensimmäinen pentue syntyi 5/2007 yhdistelmästä Iiro & Hutikan China. Koirat ovat meillä lemmikkejä ja perheenjäseniä. Niiden "pääharrastus" on metsästys jota Markus harrastaa. Minä harrastan sitten näyttelyjä ja muita erinnäisiä kokeiluja koiraharrastusten puitteissa. Meidän perheessä minä olen se "yhdistys aktiivi" ja aina menossa johonkin suuntaan koiratapahtumien perässä. Markus toimii yksityisenä traktoriurakoitsijana, hän viljelee viljaa ja harrastaa Tractor Pullingia, kausi 2008 on ensimmäinen kilpailukausi oman traktorin kanssa. Tällä hetkellä itse käyn 2-vuoro työssä ovitehtaalla.

Pätevyys & jäsenyys

• Suomen Kennelliito ryn: jäsen

• Suoritin kasvattajakurssin 2/2006 ja kennelnimen Renkkotenkon sain 7/2006

• Suomen Beaglejärjestö ry:n jäsen

• Haapajärven kennelseuran sihteerin vuodesta 2006

• Keski-pohjanmaan beaglekerho ry:n johtokunnan jäsen vuodesta 2008

• Ajokoepalkintotuomari vuodesta 2005

• Kehäsihteeri vuodesta 2006

• Suomen ajokoirajärjestön jäsen

• Suomen Amerikanakita ry:n jäsen

.

Erja & Markus Rintala 12.5.2007