Iinu syntyi pentueen toisena, painoi 340g. Vielä Iipon symtymän aikaan ystäväni Sirpa oli assistettina. Sitten hän lähti hakemaan varalta muita tarvikkeita jos niitä vielä tarvitsemme. Minä olin ihan käsi koko hommassa, mutta niin me vaan saatiin nätti tyttö maailmaan Siitan kanssa ja  minä autoin sitä kuivaamaan.  Iinu poikkesi pojista väritykseltään siitä, että sille ei tullut läsiä niin kuin velipojille vaan pieni piirto joka loppuseltaan silmien välistä hävisi ja sillä on vain kuono valkea. Iso neiti ei paljoa velipoikiaan tarvinnut, se lähti leikkimään silloin kuin huvitti ja  lähti leikkimästä nukkumaan kun väsytti. Pihalla se touhusi aivan omiaan, mutta oli viimeinen joka uskalsi kulkea portaat alas. Iinun mielestä portailta voi aivan hyvin hypätä, suoraan kukkapenkkiin. Tämä pentu oli luonteeltaan kaikista itsenäisin ja varmasti itsepäisin, vieläkin. Iinu eli nykyään Elli meni Masosen perheen toiseksi koiraksi, isännän metsästyskaveriksi,  vehnäterrieri narttu Mantan painikaveriksi - Kasvattaja-