Iiro on minulle "SE" koira,
ensimmäinen ja tärkein. Iiro tuli meille vasta 4,5 vuotiaana,
mutta oli heti kuin kotonaan ja on osa meidän perhettä. Se on
luonteeltaan hyvin nöyrä ja ystävällinen. Sen
rauhallisuus on aivan käsittämätöntä. Iiro
osaa ottaa uudet ja vähän kummallisetkin asiat hyvin
rauhallisesti. Sen kanssa on ollut helppoa harrastaa ja tutustua
tähän beagleharrastukseen. Iiro tykkää kaikista ja
kaikki tykkää Iirosta. Metsästys on Iiron leipälaji, hankittiin meille alunalkaen
metsästyskaveriksi ja siinä se onkin oiva kaveri. Erittäin sitkeä,
enimmäkseen yksiääninen. Lumella hivenen hakulöysä. Viimekaudella
parhaat ajot vasta helmikuussa kun muiden isot ajokoirat jäivät kotiin
liian lumen vuoksi. Tämä koira menee sieltä mistä jäniskin, vaikka uiden
oli kyseessä lumi tai vesi.
Yksi hakukokeeksi mennyt koe takana.
Iiro ei ole mikään näyttelytähti, eikä mielestäni sertin koira. Ne sertit sillä nyt kuitenkin on kaikki
kasassa, viimeinen saatu veteraani iässä.
Iiron mielestä näyttelyt on oiva paikka pistää pitkälleen tai
ainakin kerjätä makkaraa yleisöltä, aina on löytynyt hellämielisiä
makkaran syöttäjiä. Iiro lopetti syksyllä 2007 näyttelyt. Koira on
terve ja hyväkuntoinen, mutta ajattelin että lopetetaan silloin kun
se vielä on kivaa ja kaikille jäi kuva iloisesta ja hyväkuntoisesta
veteraanista. Mutta...koska koira oli vielä 13 vuotiaanakin hyväkuntoinen ja uusien näyttelysääntöjen mukaan terveydellisistä syistä kastoroitu uros pääsee näyttelyyn, kävimme vielä vuonna 2011 näyttelyissä :)