Iiro on minulle "SE" koira, ensimmäinen ja tärkein. Iiro tuli meille vasta 4,5 vuotiaana, mutta oli heti kuin kotonaan ja on osa meidän perhettä. Se on luonteeltaan hyvin nöyrä ja ystävällinen. Sen rauhallisuus on aivan käsittämätöntä. Iiro osaa ottaa uudet ja vähän kummallisetkin asiat hyvin rauhallisesti. Sen kanssa on ollut helppoa harrastaa ja tutustua tähän beagleharrastukseen. Iiro tykkää kaikista ja kaikki tykkää Iirosta. Metsästys on Iiron leipälaji, hankittiin meille alunalkaen metsästyskaveriksi ja siinä se onkin oiva kaveri. Erittäin sitkeä, enimmäkseen yksiääninen. Lumella hivenen hakulöysä. Viimekaudella parhaat ajot vasta helmikuussa kun muiden isot ajokoirat jäivät kotiin liian lumen vuoksi. Tämä koira menee sieltä mistä jäniskin, vaikka uiden oli kyseessä lumi tai vesi. Yksi hakukokeeksi mennyt koe takana. 

Iiro ei ole mikään näyttelytähti, eikä mielestäni sertin koira. Ne sertit sillä nyt kuitenkin on kaikki kasassa, viimeinen saatu veteraani iässä.  Iiron mielestä näyttelyt on oiva paikka pistää pitkälleen tai ainakin kerjätä makkaraa yleisöltä, aina on löytynyt hellämielisiä makkaran syöttäjiä. Iiro lopetti syksyllä 2007 näyttelyt. Koira on terve ja hyväkuntoinen, mutta ajattelin että lopetetaan silloin kun se vielä on kivaa ja kaikille jäi kuva iloisesta ja hyväkuntoisesta veteraanista.