2004 

Huhtikuu 2004

Samoin tein Iirolle ensimmäisen verijäljen metsään. Kaato (possunkorva) löytyi vauhdilla, eikä emäntä tahtonut pysyä virkaintoisen koiransa perässä. Tätä harrastusta tulemme jatkamaan, nyt kun luin jopa MEJÄ-ohjeetkin niin tietää mitä siellä todella tulisi tehdä ja mitä ei.

Toukokuu 2004  

Koirakoulukin taas aloitettiin. Saatiin kotitehtäväksi maahan-käsky! Helpommin sanottu kuin tehty. Hoksasin yhtenä päivänä kun Iiro leikki sen lempilelulla KONGOLLA (jonka perässä se ryömi pöydän alla), että opetan sen makaamaan käskystä tuon pirttipöydän penkin avulla. Ja se tapahtui seuraavasti. Nostin penkin olohuoneen lattialle. Asetin koiran penkin toisella puolella ja menin itse toiselle puolen. Taas käytin sitä Tapolan makkaraa hyväkseni. Laitoin makkaran niin että koira joutui menemään penkin alle makaamaan (melkein ryömi) ja sanoin samalla MAAHAN. Tätä toistin usempaan kertaan jonka jälkeen kokeilin sitä ilman penkkiä ja mitä vielä... Iiro meni kuin menikin maahan käskystä, namipalan avulla kylläkin, mutta maahan kuitenkin. Olin todella ylpeä pikkukoirastani joka oppi menemään maahan käskystä melkein 6-vuotiaana:) Että se siitä, että vanhat koirat ei opi uusia temppuja. Viime vuonna anoppi opetti sen nostamaan tassua kun sanoo päivää!!. Tassu kyllä nousee, hitaasti ja varovasti sivuille. Hieman arka kun Iiro on niistä tassuistaan, niin niihin ei ole niin kiva kajota. 

Kesäkuu 2004

Kylmää riitti koko kesäkuun. Iirokin kävi uimassa vain kerran...jussina tietysti ja selvinpäin:) Kesäkuussa käytiin vain Pattijoen näyttelyssä ja silloin ilma oli todella hyvä. Minnakin oli tullut sinne Rapen kanssa. Ei nyt ollu suuri yllätys, että saatiin taas se sinine nauha, koira seisoi kehässä niin kuin se ois ollu teloitettavana siksi päätinkin pitää näyttelyissä taukoa. Samalla reissulla käytiin Katin ja Jounin luona. Siellä ois ollut innokkaita leikkikavereita, mutta se innokkain oli musta ja norsunkokoinen (labbis narttu Papu) jota iiro jo pelkäs talvella ;)

Tein Iirolle verijäljen joka oli jo huomattavasti pitempi ja vaikeampi muutenkin. Se oli myös n.8h vanha jälki. Jäljelle tultuamme koira kyllä aloitti hyvin, mutta oisko sitten kanervikko haissut sen nenään niin voimakkaasti, että se hyppeli kuin aropupu pitkin metsää. Jouduin auttamaan koiraa loppumatkan. Se ei ollut muutenkaan kiinnostunut koko touhusta. Markuskin sanoin, että koira on aivan sen näköinen kuin se ehtis sitä luppakorvaa, eikä tuota sinun hajujälkeä. No oli miten oli, minulta meni maku koko jäljestystouhun kanssa. Ja vielä kun olen niin pahsti hyttysen pistoille allerginen niin ei tuo itsensä syöttäminen niille ole hääviä. Koitan kuitenkin jatkaa tätä lajia sitten taas ensikeväänä

Heinäkuu 2004

Pienen näyttely tauon jälkeen aloitimme taas mätsärit. Sievissä ei tullut sijoitusta. Päivä oli tosi kuuma ja iiro istui kehässä;) Mutta nakin syöntikisassa se oli toinen, joten pokaali sieltä kuitenkin tuli. Sitten oli vuorossa Kärsämäen mätsäri. Iiro innostui lopulta kehässä niin että se vain hyppi ja pomppi. En millään viitsinyt sitä komentaa kun se kerrankin villiintyi julkisella paikalla (kotona se tekee sitä kyllä kokoajan) Tuli sieltäkin hyvä sijoitus, aikuisten koirien sinisten ryhmän 2. Palkinnoksi tuli 1,2 kg purkkiruokaa. Ja kun kerta oli samalle viikolle sattunut kaikki lähipaikkakuntien mätsärit niin launataina mentiin Pyhäjärvelle. Sieltä Iiro sitten löysi elämänsä rakkauden petit basset griffon vendee narttu- NESSA:n. Nessalla oli kaverina Beagle narttu Rulla, mutta se ei ollut yhtä kiva, koska...se ei ollut juoksussa niin kuin Nessa. Tuli meidän vanhaanpoikaankin vähän eloa kun pääsi haistelemaan tyttöjä. Tosin sillä seurauksella, että se huusi koko näyttelyn kuin ois sikaa tapettu ja seisoi takajaloilla etsien katseellaan Nessaa. Oli se sitten väsynyt kun kotiin tultiin, pääsi juuri ja juuri sohvalle, heh. Niin ja sieltä me saatiin ruusuke ja mitalli jonka saa laittaa kaulaan roikkumaan. Iiro oli pikkukoirien sinisen ryhmän 2.

Heinäkuun puolessa välissä minulla alkoi kesäloma. Tein oikein kunnon siivouksen ja ostin olkkariin uudet matot. Näki kyllä koiran ilmeestä, että matot eivät ole mieluiset. Niissä ei ole mukava kieriskellä (koska ne eivät kerää karvaa) ja niissä on jotain töhnää nurjalla puolella, koska eivät liiku sijoiltaa, vaikka kuinka ottas sutilähtöjä
Ja sattuihan Iirolle nolo juttu, Monni kissa pääsi sen pihalla yllättämään ja pölläytti koiraa. Vaan oli sitten nolon näköinen luppakorva joka änkes minun syliin. Sen silmissä paloin kuitenkin kosto....

Näyttelyssä
24.7 käytiin Kannuksen ryhmänäyttelyssä. Sinne oli ilmoitettu 8 koiraa, joista 3 juniori ja nuorteluokan koiraa oli siirretty Jari Forsin arvosteltavaksi. Avoimen luokan koirat arvosteli Sakari Poti. Jännitti kovasti koska näyttelypaikalla meitä käveli vastaa ennestään tuttuja komeita koiria. Pelkkikankaan Prinssi oli ROP keväällä Kaustisella ja Pelkkikankaan Nasse oli ROP edellis lauantain Ylivieskan KV-näyttelyssä. Mehän vaan iiron kanssa käydää aina morjestamassa tuttuja ja pokkaamassa sinisen nauhan tuomarilta.."hyvä, hyvä"

Odotimme vuoroamme kehään, kun Nasse jo omistajineen tuli ERI nauhat taluttimessa roikkuen odottamaan kehän laidalle PU kehää. Avoimessa luokassa oli toinenkin uros ja mikä uutta Iiron kanssa ei oltu edes ensimmäisenä kehässä vaan toisena. Tämä Ahosalon Nero sai tuomarilta EH. Olin jo siinä vaiheessa varma meidän H:sta. Mutta mitä vielä, Iiro juoksi kehässä NIIIN kauniisti (vaikka kehä olikin nurmi ja kalteva/muhkurainen) ja seisoin enimmäisen kerran näyttelyssä aseteltuna todella kauniisti. Tuomarin arvostelu oli paras mitä Iiro on tähän mennessä saanut, ainoastaa häntä oli hyvä, mutta hieman etuasentoinen ja ERI:hän sieltä meille tupsahti!!!PU kehässä Nasse kuitenkin komeampana otti Sertin ja meille tuli siis Vara Serti. Täytyy sanoa niinkuin Markus sanoi palkinnosta "että meillehän se on kuin Serti", niin on. Olen enemmän kuin tyytväinen ja ei harmita yhtään, vaikka sitä sertiä ei nyt tullutkaan. Ei passaa yhtenä vuonna napsia kaikkia palkintoja;) Tämähän nyt tietää sitä, että tälle tuomarille on Iiro vietävä uudelleen. Käytiin me sitten näyttelyn jälkeen taas syömässä jäätelöt (Iiro saa aina Buffetin) tämän meidän Sertin arvoisen koiran kanssa.

Elokuu 2004

Häkki heiluu...
Vihdoin ja viimein sain ostettua Iirolle näyttelyhäkin. Olin semmoisesta jo pitkään haaveillut, mutta hintaviahan ne olivat. Lopullisen päätöksen tein Kannuksen näyttelyssä, kun jouduin koko ajan antamaan koiran tuntemattomille ja puolitutuille hoitoon, että pääsin itse käymään pissalla tai ostamassa hieman evästä, ettei emäntä kuukahda nälkään. Otin heti varman päälle ja ostin hippasen isomman häkin 77x53x62cm ( tietty sinne kyllä mahtus tätä koiramallia kaksikin kappaletta)

Kotona sitten häkki kasaan ja koiralle possunkorva sinne syötäväksi. APUA!!! Minähän en tuolla häkkyrässä korvaa syö, tuumasi siihen Iiro. Koira istui kauhusta kankeana eikä koskenut herkkupalaan vaan katsoi minua anovasti, että päästä minut pois. Näytti niin surkealta, että aukasin oven ja sieltä syöksyi luppakorva korvasuussa olkkarin lattialle ja sitten alkoi tyytväinen korvan nassutus.

Seuraavaksi otin kuivanapuja avuksi. Osoitin Iirolle sormella häkkiin ja sanoin "häkkiin", no minun sormea kyllä seurattiin, mutta vain silmillä. Hetken päästä päästiin yhteisymmärrykseen ja aina kun iiro meni häkkiin se sai nappulan ja aina kun tulli käskystä pois sai nappulan. Viikona ajan se kävi siellä häkissä aina syömässä ruokansa. Nyt häkki on kasattu vähäksi aikaa ja koitetaan taas kohta uudelleen muistaako miten sinne mennään.

Kuntopyöräilyä
Nyt ollaan pyöräilty iiron kanssa se ei kyllä nostata emännän kuntoa, siitä kun tulee minulle vain takapuoli kipeäksi, mutta koira on kyllä huomattavasti paremmassa kunnossa kuin keväällä. Silloin sitä sai meilkein vetää perässä, mutta nyt mennään reilun tunnin hölkkälenkki eikä tunnu missään,,,paitsi minun istumalihaksissa. Välillä sitten käydään kävelemässä niin saan minäkin vähän hikipisaroita otsalle. Aamuisin käydään puolisen tuntia tupeksimassa tuolla kylillä ennen töihin lähtöä. Silloin on mukava käveleskellä kun on viileää ja ei ole liikennettä. Mitä nyt se sama postimies joka aamun veivaa pyörällä ja sille pitää pikkuisen murista. Toivottvasti sitä ollaan tai siis koira on hyvässä kunnossa kun jahtikausi alkaa ja siellä sitä viimeistään tulee kuntoa kohotettua kun rämpii metässä, siis minä rämmin.

Puppejahtia odotetellessa....
Minullakin siis on nyt metästyskortti ja asekin on Markukselta. Kerran olen käynyt harjoittelemassa "istuvaan" kiekkoon osumista. Tulihan ne ammuttua puun oksalta alas kun aikansa räiski. Se ase vaan vaatii hieman fiksausta, on nimittäin perä liian pitkä.Tänään alkoi kyyhkys jahti. Kuulin aamulla unen läpi, kun Markus oli tekemässä lähtöä. kuulin myös että meidän unikeko beaglemme oli myös herännyt. Kun ovi kävi ja Markus meni menojaan alkoi eteisestä piipitys ja ulina. Oisin sitten vielä saanut nukkua 10 minuttia, mutta kuka siinä metelissä nukkuu. Iiro istui eteisen nurkassa ja oli niin surkean näköinen. Paska ukko kun laittoi mehtävaatteet päälle, mutta ei ottanut pikkukoiraa mukaan,,,woooouw!!! Ei oo enää montaa yötä niin sitten päästään ajattamaan.

Viheliäiset korvat
Nuo Iiron korvat vähän vaivaa sitä aika ajoin. Keväällä se taas läpytti korviaan ja raapi. Kiikutin sen heti eläinlääkäriin ja kutina korvista loppui sen saatua piikin. Nyt olen sitten tarvittaessa laittanut niihin tippoja. Yleensä korvat ovat tulleet kipeäksi kun ilmat muuttuvat paljon. Viimekesänä helteiden aikaan koira ui paljon ja sitten ne korvat hautuivat. Tänä keväänä se nähtävästi sai niihin kylmää. Nyt on ollut niin kosteat ilmat, että ne kutiaa siksi. Tämä syksy koitetaan pärjätä ilman eläinlääkäriä kun sen saa aina kotihoidolla asettumaan kun sen nyt huomaa milloin ne sitä vaivaa. Iiro kun näkee korva tipat, se kävelee oikein matalana minun luokse ja istuu eteeni sen näköisenä, että "laita nyt ne vaan korviin, eihän se kivaa ole, mutta helpottaa"

22.8. Puppejahti alkoi
Tänään lähdettiin ensimmäisen kerran sitten viime joulukuun metsälle koiran kanssa. Vielä siis ei saa mennä sinne aseen kanssa, mutta koiraa saa juoksuttaa jo metsässä. Lämmintä oli n.+14 astetta ja sää oli muutenkin hyvä. Koko kesän ja syksyn on satanut ja sen kyllä huomasi jo metsässä. Siellä ois melkein saanut olla kahluu saappaat, niin paljon siellä oli paikka paikoin vettä. Iirollekin sattui pieni työtapaturma. Se nähtävästi ei osannut oikein suhteuttaa hyppyään kanavan yli ja ensimmäinen mikä otti kanavan reunaan kiinni oli sen rinta. No märkähän se oli pienestä pulahduksesta huolimatta.

Pari tuntia samoiltiin metsässä, sen kummemmin mitään sieltä löytämättä. Kaksi kertaa koiralla oli jotain mielenkiintoista haisteltavaa, mutta ajoon asti niistä hajuista ei löytynyt kiinnostusta. Tällaista se oli viime syksynäkin, että aluksi tarvitaan jokunen mettä reissu alle ennenkuin alkaa kone toimimaan. Nyt tosin koira lähti aivan oma-aloitteisesti autolta metsään ja hakemaan. Viimevuonna se oli vaan kävellyt isännän jalanjälkiä elokuun 20. päivä;)

Emännällä tosin on pieniä ongelmia pysyä pystyssä metsässä. Ei auta vaikka on raskas reppu (pitäisikö kokeilla sinne kiviä) selässä, silti minä olen aina turvallaan. Se vielä ärsyttää kun Markus kävelee metsässä käden housujen taskussa ja satanen lasissa. Sitä kun tämmönen persjalkanen;)

Syyskuu

Valitettavasti en ole päässyt päivittämään sivuja pitkään aikaan, mutta muistellaanpas mitä sitä tuli tehtyä syyskuussa. Puppejahdissa ollaan pojan kanssa käyty. Huomattavasti vähemmän kuin viimesyksynä, koska nyt minä olen vuoro työssä. Viime syksynä olin aina illassa niin aamulla oli hyvä käydä jahdissa. Kuitenkin ollaan kerta viikkoon yritetty mettään mennä, sehän on aina sunnuntai jonka Markus pyhittää metsästykselle.

Ahti ja Markus oli käynty jahdissa ja ajettavana oli ollut tosi hullu jänis. Se oli juoksuttanut koiraa pitkin pitäjää. Oli käynyt uimassa kanavan yli ja meidän sitkeä ajuri perässä. Kuitenkin tämä pupu piti henkensä sillä kertaa. Seuraavalla viikolla olin Markuksen kanssa metsällä. Tarkoitus oli vaan, että käydään juoksuttamassa vähän aikaa koiraa, ase kuitenkin oli mukana. Ensimmäiseltä paikalta ei löytynyt mitään. Vaihdettiin paikkaa ja oltiin jo lähdössä kotiin, kun koira ei kutsusta huolimatta tullut luokse. Eihän se mihinkään jouda kun aukolla haisi niin makeasti ja häntä heilui kuin vieteri. Ajohan siitä sitten tuli, ei tosin pitkä, ehkä 20 minuttia. Se oli tasan tarkkaan se sama jänö mitä iiro oli viikkoa aikasemminkin ajanut, koska sen kulkureitit oli samat. Markus sai sen sitten päivitä ennen kuin pitkäkorva ehti taas uimaan. Näin me saatiin taas puppepata aineksia

Syyskuussa käytiin taas mätsärissä ja haettiin sieltä ruusuke. Makkaransyönti kisaankin osallistuttiin, ahneutta kyllä löytyy, mutta iiro on liian tarkka sen kupin kanssa joten se tuo sitten sitä hitautta. Katos ettei vain kuppiin jää yhtään nakkeja.

Lokakuu

Lokakuu alkoikin sitten kivoissa merkeissä. Me matkustettiin perjantaina Iiron kanssa Kati ja Jounin luokse koko viikonlopuksi yökykään. Tarkoituksena oli mennä Iiron, Ruskan ja Papun kanssa Oulun KV näyttelyyn lauantaina. Alkuun pelkäsin, että pojat eivät tule toimeen keskenään, varsinkin kun Papu oli juoksussa. Mutta huoleni oli turha pojilla oli todella hauksaa keskenään.

Perjantai menikin sitten ensin iirolla riehuessa reiskan kanssa. Käytiin ostamassa kiinalaiseta toooosi hyvää ruokaa (only ihmisille) iiro oli meidän mukana ottamassa kyytiä ketunperän pikataipaleelta rallikuskina rouva Heikkinen, heh. Iiro taas vähän hirvitti se iso musta Papu, mutta johan muuttui ääni kellossa,,,se,se,sehän haisee HYVÄLLE! Papu oli juoksussa ja iiro kuolasi sen perään sitten koko illan joten se siitä reiskasta sitten.

Illalla kävin saunomassa katin,,,jutan ja reiskan kanssa. Jos ihan totta puhutaan, ne beaglet päihittää minut löylyjen otossa tuosta noin vain. Katin karvaiset ihmettelivät todella sitä kuinka iiro uskaltaa mennä makuuhuoneeseen, niiltä kun on sinne kielto. Meidän poika ei semmoisista kielloista välitä ja kun tein oman yöpymispesäni valmiiksi iiro oli ensimmäisenä kuorsaamassa lakanoiden välissä.

Lauantai aamuna oli aikainen herätys, kopattiin Marika kyytiin ja sitten kohti Oulua. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin, koska Papun kehä alkoi jo 10.00. En tiedä taivaastako ne kaikki ihmiset ja koirat sinne tippuivat, mutta kymmenen aikaan rupesi jo siellä seinän vierellä ahistamaan se koira paljous. Beaglekehä oli toisessa paikassa, mutta ei viitsitty koiria sinne viedä, koska siellä oli saksanpaimenkoirat ja keeshondit ennen meitä. Yhdistimme suuret naisvoimamme ja siirsimme labbiskehän jälkeen romppeemme toiseen paikkaan. Ahkerat beagleharrastajat järjestivät pienimuotoisen ruokatahtuman eli piknikin. Iiron kanssa kehässä meni todella hyvin. Vaikka kehä oli "matoitettu", oli siellä kuitenkin allekirjoittaneen luppakorvan hieman vaikea juosta. Se saikin vähän huonot arvostelut liikkeistä, mutta muuten arvosteluun olin tyytyväinen, iiro sai EH/3. Meillä ei ollut kotiin tuomisina kuin kullakin luppakorvalla kaksi värillistä nauhaa, mutta tälläistä se on tämä näyttelyelämä. Beagleharrastajien koirista erinomaisesti menestyi Vitikaisen Annen Trewelyn Grandezza eli Greta. Greta voitti ryhmäkilpailun!!!!

Illalla ei perse koksettanut patjaa kun oli jo unessa, aamulla lähin jo kuuden aikaan ajamaan Haapajärveä kohti. Kati lähti taas Reiskan kanssa luonnetestiin, josta reino-mies sai mahtavat +170 pistettä. Omien laskujeni mukaan Reiskalla on parhaat luonnetesti pisteet niistä beagleistä jotka on testattu. Nämä ovat hienoja reissuja, varsinkin kun vastapuolena on kaveri jonka kanssa voi puhua koirista niiiin paljon kuin jaksaa. Taitavat meillä töissä olla jo lopen kyllästyneitä minun "iiro juttuihin".

Sissit metsässä
Lokakuun viimeinen päivä lähdettiin koko meidän pieni perhe metsälle. Minullakin oli nyt haulikko mukana siltä varalta, että joku onneton jänis jäisi tähtäimeen. Laksettiin koira irti pellonpäähän. Se lähti kuin tykinammus ja ravas nenä maassa pitkin peltoa. Voi, että on hieno tunne kun näkee koiran töissä. Se sitten hävis kuin pieru sinne hiekkamaahan. Markus esitteli minulle hyviä passipaikkoja, ja käytiin katsomassa onko kuonanjoki jäässä. Ja voi iso P, se oli juuri sen verran jäässä, että pupua kestää, mutta koiraa ei. Ei kait siinä, kun koira pois metästä ja vaihdetaan paikkaa. Mutta mitä vielä siellä se jo karjahteli meidän ipsa. Markus kuitenkin kävi sen pyydystämässä joentörmältä. Iiroa otti ohtalamppuun, kun se käytiin hakemassa hektisellä hetkellä pois
Ajattiin autolla kauemmas vesistöistä. Maasto oli kuitenkin semmoinen jossa kumpikaan ei ole aikaisemmin kulkenut. Koira haki hyvin itsenäisesti enkä montaa kertaa sitä nähnyt. Jänistä emme kyllä sillä reissulla nänyt. Jotain se koira siellä muka ajoi kun karjahteli tai sitten se vaan haki ja haukkui. Paistettiin makkarat ja lähdettiin kotia. Hieno ilma oli kuitenkin, haulikko oli kyllä tällä reissulla hieman hätävarjelun liitoittelua.

Ahne, ahneempi, beagle
Laittelin yksi ilta ruokaa, pyttipannua. Nakkelin iirolle pari nakkia, sen kun saa nakinpalat niin kivasti kiinni. Paistettuani pyttipannun kaadoin sen muovirasiaan. Siitä kuitenkin tippui pari potun palaa lattialle. Kenenhän perso beagle kävi ne sitten sieltä napsimassa parempiin suihin. En ehtinyt kuin rikkoa kananmunat pannulle, kun koira alkoi kouristelemaan lattialla. kuumat potut polttelivat niin, että se oksensi lattialle. Huomasin, että heittelemäni nakit olivat aivan ehyitä ilman hampaan jälkiä:) iiro oksensi vielä toisen läjän lattialle. Sen läjän sisältöä en tarkemmin tutkinut. Sanoin kuitenkin koiralle, että "äiskä paistaa nyt nämä kananmunat ensin ja siivoaa sitten ne pois". Iiro vähän aikaa pällisteli tuotoksiaan, josta nakinpalat töröttivät. Se poika sitten pisteli ne takaisin sinne minne kuuluivat ja nuoli vielä maton puhtaaksi, että ahne, ahneempi, beagle

Viikonloppujahdissa
Pyhäinmiestenpäivän viikonloppuna oltiin sekä lauantaina että sunnuntaina Markuksen ja ipsan kanssa jänisjahdissa. Minulla taas haulikko olalla. Jostain käsittämättömästä syystä minun reppujakkara on mennyt hukkaan, no minä sitten ostin uuden. Markus sai sitä luvan kantaa lauantaina. Meinas vaan, että akka on hyvä ja kantaa itse, se painaa paljon ja haukikko hakkaa siihen metalliseen istuinosaan. No minä sitten kannoin, mutta joku kerjäsi sitä istuinta sitten nuotiolla "ehei, jos minä kannan sen niin minä myös istun siinä". Toisesta kumman syystä markus aina löytää persiilleen kannon missä istua.
Lauantaina iiro haki hyvin, mutta tuloksetta. Saatiin me kuitenkin eväät syötyä ja paistettua makkarat. Koira tuli myös makkaranpaistoon, eikä sitä saanut mikään manaaminen pois nuotiolta etsimään jänöä. Markuksella nähtävästi on ikävä tapa antaa sille leipää metässä, jos koira sattuu ruokapaikalle. Meinas vain, että silloin kun tehdään töitä niin tehdään töitä ja kun syödään niin silloin syödään. No joo, siinä mulla koekoira kun istuu nuotiolla:) Sunnuntaina näytti huolestuttavalta, koira pyöri vain jaloissa nolonnäköisenä. Silloin markus meinas, että se on aina tommonen kun sinä olet mukana, vaikka minusta se ei ole metsällä kiinnostunut aina se markuksen tykö tulee. Minä jo ehdin kehua naapurin villakoiratkin paremmiksi jäniskoiriksi, kun alkoi iiron nenään tuoksua.

Se lähti pellolta aukolle josta sitten hetkenpäästä kajahti. Kuuntelin siinä, että huuteleeko omiaan vaan ajohan se siitä tuli. Minä pääsin ensimmäiselle passipaikalle kolmen polun risteykseen. Kuulin kun koiran ääni läheni ja oli jo valmis ampumaan jäniksen, mutta mitä vielä. Koira päästi haukkuen polkuapitkin melkein minun jalkojen välistä ja jatkoi matkaa sinne mistä olin juuri hetki sitten tullut ja kohta pyyhälsi polulta metsään. Että sen verran minä sitten myöhästyin passista, ehti vain jänis mennä ennen.Markus antoi minulle puhelimitse ohjeita mihin siirtyä, mihin se jänis varmasti tulee. Joo, joo oli vaan niin hullu jänes, että päätti viedä 45 minuutin ajon jälkeen koiran kohti pyhäjärvi tietä, joten ei muuta kuin auton rattiin. Kävin peltoteiden päässä ja aina vaan koira oli menossa kohti tietä. Markus seurasi koiraa jalan. Lopulta pääsin kaverin pellon päähän josta koira tuli ( ei ajanut enää) nenä maassa pururataa kohti. Ei kuullu ei nähnyt, nappasin pannasta kiinni ja vein autoon. jokunen satametriä niin se hullu jänes ois vieny koiran valtatielle. Vaihdettiin paikkaa, siellähän se sitten meni kokopäivä kun minä rämmin metsässä, kaaduin haulikon ja sen reppujakkaran kanssa aika makeesti. Markuskin meinas, että näkyi vain vilahdus ja sitten ei mitään. Jäin kiinni ojaa tai siis minun saapas jäi. En ruvennut hyppäämään ojan yli koska tuollaisten ojien yli hyppääminen ei ole minun kropalle tarkoitettu. Iirokin piti minua aivan pilkkanaan, kun rämmin ojasta ylös, se pyyhälsi ojanpohjan kautta ohitseni kuin räikkönen, arg!!!

Ilmat oli hyvä, vaikkakin yöllä oli pikkasen satanut vettä. Päätin, että käykööt ukot metässä kun ovat paljon parempi kulkuisiakin siellä kuin minä. Sain ehkä hitusenverran markuksen kiinnostumaan toisesta koirasta, kun kerroin rodun alunperin olevan ajuekoira,hmm aika näyttää miten tämän projektin kanssa käy, vai käykö mitenkään??