Tammikuu 2005

Markus ja Iiro menivät ensimmäiseksi yöksi makuuhuoneeseen nukkumaan, minä jäin pikkukoiran kanssa olkkariin lattialle. Siita huomasi oman kuvansa eteisen peilistä ja sille piti vinkua. Otin peilin pois ja otin koiran viereeni nukkumaan, se oli siinä tasan niin kauan kuin minä sitä rapsutin. Lopulta laitoin sen näyttelyhäkkiin nukkumaan jonne se jäikin rauhallisesti nukkumaan. Seuraavana aamuna lähdettiin sitten tutustumaan Iiron kanssa uusiin maisemiin. Jotkut mattimyöhäiset vielä ampuivat raketteja, mutta olihan se jo aamulla viisi kello.

Vesisänky eli pissisänky
Kävi sitten niin, että siita pääsi kahdesti pissimään sänkyyn josta molemmista kerroista otan osan syyn meidän onnettomien koiranomistajien niskoille. Voitte vain kuvitella kun tulen 23 aikoihin töistä ja sängystä ei ole kuivaa kohtaa jäljellä kuin isoimmat patjat. Täkit, tyynyt, petauspatja, lakanat kaikki AIVAN KUSESSA. Ei kait siinä muu auttanut kuin lakanat pesuun ja katella oisko missään mitään mitä vois nakata yöksi päälle. Sitten iski molemmille koirille porttikielto makuuhuoneeseen, siitakin sen lopulta ymmärsi ja kurkistelee makuuhuoneen ovelta kynnyksen päältä. Appiukolta on tilattu siihen portti, kunhan sen vain sais pian.

Järjestys sen olla pitää
Kun minä huudan Siitan nimeltä, tulee Siita. Kun huudan Iiroa nimeltä, tulee Siita. Kun huudan Markusta nimeltä, tulee Siita. Mutta kun minä kiroa kuin lappalainen, kaikki katoavat. Kun Iiroa rapsuttaa, tulee siita väliin. Kun laitan Iirolle pantaa uloslähtiessä, tulee siita väliin "mulle kans". Se odottaa muuten kiltisti istualleen kun sille itselle laitetaan pantaa. Kun haen nappuloita makuunuoneesta (se on tällähetkellä ainoa beaglevarma paikka) Siita heittää matkalla eteisestä keittöön volttia kaksois kierteellä.

Katteenkuohari
Iirolla on ollut jo monta kuukautta aikaa syödä sen luuta. Luu on silti lojunut lattialla ja se on aina imuroinnin ajaksi siirretty sivuun. Nyt kun Siita tuli taloon, Iirolla on ollut hirveä tarve syödä luuta. Eikös ne lapset ole juuri sellaisia, että vaikka itsellä olisi samanlainen on saatava juuri se mikä kaverilla on?? Jos lattialla on kolme samanlaista luuta ja Iiro jyrsii yhtä, on siitan saatava juuri se. Sitten jos luita vaihtaa on sen saatava vieläkin se mitä iiro syö. Lopulta siita jyrsi luuta ollenkaan vaan vahtaa kun pappa jyrsii ja murisee. Käy aina välillä kokeilemassa, josko sen sais itelle, lisää murinaa. Työkaveri sanoi, että hänen koira tykkää jyrsiä raakaa porkkanaa. No, minä sitten annoin molemmille porkkanat. Iirokin sen otti ja vei olkkariin ja huomasi sen jälkeen tulleen pepetyksi. Siita sitä porkkanaa tykkää nakella olkkarissa, että varmasti kuuluu naapuriin, että meillä on elämää. Huomasin juuri viikonvanhan porkkanan joka oli hieman nahistunut, limainen ja haisi pahalle. En tiedä oisko se herkkupala pitänyt siitalle jättää, uusi porkkana ei näytä olevan niin mielenkiintoinen.

Ensimmäinen näyttely Alavudella

Siitan ensimmäinen näyttely aamu valkeni hyvin varhain. Mervi tuli hakemaan meitä 3.30. Auton koko kapasiteetti oli käytössä, takakontissa kaksi kultaistanoutajaa. Takapenkillä kaksi näyttelyhäkkiä, reput ja Mervin tyttö. Etuosa olkin sitten varattu minulle, merville ja siitalle. Siita matkusti vänkärin jalkotilassa uuden fleece huovan päällä. Pieni koira kun on mahtui sinne vallan mainiosti ja nukkui koko matkan.

Siita käyttäytyi oikein mallikkaasti näyttelypaikalla. Se ois halunnut jutella jokaisen ihmisen ja koiran kanssa, rapsutuksia ei tule koskaa liikaa. Toinen toimita strategia oli, että "ota tai jätä", mutta minä laitan kehään näyttelytaluttimen siitalle. Se olikin ihan hyvä valinta. Siita juoksi kehässä hienosti, ottaen kuitenkin huomioon, että minä en pystynyt juoksemaan juuri ollenkaan jalat teki sivuliikkeita koko ajan. Siita juoksi siis niin hyvin, että tuomari pyysi meidän pysyvän liikkeessä kun se menee niin hyvin (lääh, puuh, ei ole näin tulevan ihmisen hommaa tämäkään) Saatiin hienosti VARA SERTI. Sertin sai saman kasvattajan HUTIKAN TARUPEIKKO joka oli jo vanhempi narttu. Tästä on siis hyvä jatkaa siitan kanssa hyvin alkanutta näyttelyuraa

Päivää,päivää
Ja muka beagle vielä tyhmä, ja pah. Tämä meidän neitikin oppi 5 minuutissa tervehtimään. Kun sille sanoo päivää ja ojentaa käden läppäsee se oikealla tassulla kädelle. Toisin kuin iiro jonka tassu pitää noukkia kouraa;) Iiro istui vieressä ja tarjosi tassua ihmeissään, kun en sitä noteerannut. Sai sekin välillä makupalan, kun ojenteli eturäpylää niin mallikkaasti. Siita näyttää olevan persompi kuin iiro, tahtoo viedä makupalat heti käsistä. Mitäs sitä sitten seuraavaksi opiskeltas, jotain yleisähyödyllistä varmaan...

Helmikuu 2005

Agility-mastkotti
Meille jo vähän ehotettiin, että siita vois tulla agility kilpailuihin maskotiksi. Siitalla on tapana, että sillä hirttää kaasu pohjaan kun se pääsee kentällä irti. Se ei kuule eikä näe, vaan juoksee miljoona rallia pitkin maneesia. Viimeksi laitoin koiran maassa olevaan estepuomiin kiinni siksi aikaa kun raahasimme esteitä ja pusseja kentälle. Jostain syystä koira kuitenkin pääsi puomista irti ja kun olimme saaneet kentän valmiiksi meillä olikin jo ensimmäinen kokelas. Siita päästi putket, pussit ja esteet ihan oma aloitteisesti ja vauhtia oli kuin shumilla formuloissa. Minä huusi sille pää punaisena, mutta vauhti sen kun vain koveni ja rata uudelleen. Sitten kun se vihdoin saatiin kiinni sen voi päästää irti ja aloittaa harjoittelun. Sain siihen ihan kivasti kontaktia, olihan minulla raksuja mukana. Harjoiteltiin esteitä ja vähän keppejä josta teimme kujan. Tunti on vaan niin lyhyt aika, varsinkin kun siitä menee osa siihen, että pitää odottaa siitan alkuverryttely olevan ohi, jolloin muutkin koirat pääsevät treenaamaan;)

Kylvyssä kukanenkin vuorollaan
Iiro ainakin on alkanut vaihtamaan karvaa, mutta ne näyttävät myös vaihtavan väriä. Kaikki valkoiset osat ovat aika keltaiset ja siitalla kaula sininen, se uusi nahkapanta värjää sen aika ikävästi. Osoitin iirolle sormella vessan ovea, jonne se taas nolon näköisenä hipsi. Ovi kiinni ja aloin pesemään sen jalkoja ja kaulaa. Oven takana tuntui joku pikku riiviö vinkuvan "minä kans, ei saa jättää yksin". Siita tuli sitten onnellisena kylppäriin kun oli pessyt iiron. Vaan ei tainnut olla niin hauska juttu kun oli luullut. Hienosti se kuitenkin oli koko toimituksen ajan, eikä yritä hiisata itseään kohti ovea niin kuin iiro. Sen jälkeen juostiin märkärallia ja olihan se taas huusholli sen näköinen, että koirat on pesty. Vaan tuli niistä puhtaitakin. Iiroa olen jokapäivä harjannut, ei ole enää siita norkkumassa vieressä kun pari kertaa olen sitäkin karstalla harjannut. Siita ei näytä vaihtavan karvaa.

Mattoja myytävänä
Niitä sais nyt todella edullisesti, ne on kyllä pesemättömiä, mutta kohtahan se tulee kesä ja silloin ne on hyvä pestä. Meillä ei siis enää ole mattoja lattialla, kun nuorinmaisen peräpään venttiili ei oikein pidä. Se surutta liruuttaa lattialle kun siltä tuntuu. Yöt selvitään kuivilla, mutta jos et heti aamulla lähde ensimmäisenä (vaatteet on kuitenkin vielä ehtinyt laittaa päälle) kusettamaan niin kyykkypissa tulee. On päiviä hyviä ja sitten vähän märempiä. Enää se ei niin haittaa kun ei ole mattoja riesana ja lohduttaudun sillä, että en ole ensimmäinen enkä viimeinen pentukoiran omistaja. Tosin siitahan on markuksen nimissä, että MINUN koira on kyllä kuiva;)

Pyykkärin pieni apulainen
Siita se on sitten kova tyttö valakkaamaan pyykkiä, ensimmäistä kertaa elämässä meillä on koneessa paripuoli sukkia. Niiden likaiset parit löytyy nimittäin koirien pediltä. Sieltä löytyy myös ne auton avaimet mitkä ovat hukassa samoin kengät. Hamsteri se on eikä mikään Beagle!! Otin molemmat koirat yhessä ensikertaa alakertaan pyykkituvalle. Iiro odottaa aina kiltisti kun lasken taluttimen maahan. Nyt yhistin koirien taluttimet ja sanoin paikka. Mitä vielä näin vain pyykkituvan ovelta iiron tuskaisen ilmeen ennen kuin se hävisi näkyvistä. Siita nimiittäin lähti omille reissuillee ja ressukka-iiro oli siihen kytkettynä kiinni ja joutui venymään perässä. Meillä akat määrää ja miehet vikisee perässä:)

Eikös ole hienot vaaleanpunaiset pökät?

Huomaa myös modifoitu makuualusta by siita

Suunnitelma B

Omatekoiset housut eivät olleet pysyneet sillä yöllä, olivat liian löysät. Ja ehti tuo vielä aamulla pissiä olkkarin lattialle, kun en pukenut tarpeeksi nopeasti vaatteita päälle :( Kiristin housuja ja laitoin pinnanaeulalla kiinni. Päivällä sen taas kuulee kun minulle soitetaan tuhoraportti, että ovatko pysyneet jalassa. Ihan selvästi se yrittää päästä niistä eroon kierimällä ja pyörimällä jolloin housut menee kinttuihin. Pitäisikö siis siirtyä sunnitelma C:en ja laittaa sille henkselit;)

Puoliksi suunniteltu on puoliksi...
Ihan kivasti on viikko mennyt, vaikka housut nyt eivät pysy jalassa;) Siita on päättänyt luopua niistä keinolla millä hyvänsä. Pikku vahinkoja on vielä tullut. Tosin taitaa se vaan merkkailla, ei sillä noin huono rakko ole. Jatkamme harjoituksia.

"Hymyä huuleen"

Hädässä ystävä tunnetaan...
Se oli sitten riemua ja hyppimistä kun minä tunnin poissaolon jälkeen tulin kotiin. Täällä oli oma toimisesti järjestelty leluja taas ympäri huushollia. Iiro innostui leikkimään pörpöttimellä (se on yksi niistä rikkinäisistä leluista), mutta siitakin ois tahtonut just nyt leikkiä sillä. Iirolle se ei passanut vaan se murisi karvapörpötin suussa ja omi lelun. Kuitenkin sen piti jossain vaiheessa päästää lelusta irti, koska siitä oli irronnut karvoja ja se oli muristessaan vetänyt niitä henkeen. Iiron kakistellessa karvoja kurkusta, kurvasi siita paikalle "annas kun mä pappa autan vähän sua", ja vei lelun mennessään, että se siitä ystävästä sitten;)

Iiro vuoden Match Show-koira kisassa 8.
Iiro sijoittui hienosti vuoden 2004 Match Show-koira kisassa aikuisten sarjassa kahdeksanneksi. Iso tassu Iirolle, ei me ihan turhaan siellä mätsäreissä kuljettu. Tänä vuonna suunnitelmissa on ainakin nyt keväällä virallisia näyttelyjä lähinnä siitalle, mutta iirokin lähtee serti jahtiin kunhan oikea tuomari osuu kohdalle;)

Eläinlääkärissä
Sintturan pissimisestä ei sitten tullut loppua ja se oli jo kerta kaikkiaan kussu kaikki mahdolliset paikat. Käytin sitä eläinlääkärissä ja tutkitutin onko sillä virtsatulehdusta. Ei ollut, mutta limakalvoilta otetussa näyteessä oli jotain mikä viittaa mahdollisesti juoksun alkavan. Noh, juoksua tässä sitten odotellessa. Pirkon kanssa juteltuani reilusti yli tunnin (siinä sitten vasta kiva eläinlääkäri) tuli hän siihen tulokseen, että siita pissaa vaan saadakseen huomiota. Se pystyy vallan mainiosti pidättämään yöt. Mutta se pissii silloin kun MINÄ olen kotona. Se tietää tehneensä väärin ja tietää meidän toruvan sitä (ja mitä kaikkea sille koiralle nyt tehdäänkin kun se kusee sänkyyn), mutta tietää sillä saavansa meidän huomion. Ollaankin nyt viikko harjoiteltu sellaista, että ei olla huomaavinaankaan se pisuja. Kun tulemme kotiin, emme huomaa koiria (vaikka ne pomppis kuin superpallot), vasta sitten kun ne ovat rauhoittuneet niin jututan niitä. Ovesta mentäessä istutan koirat ennen kuin ne saavat luvan mennä ovesta. Siita istua töröttää, mutta vaarin mielestä se on selvästi alentavaa, aukaise nyt vaan se ovi!! Ruokakupille ne saavat mennä vasta istuttuaan ja odottavat käskyä "ole hyvä".

Karvaa, karvaa ja vielä kerran karvaa
No nyt sitä saa, karvaa nimittäin. Köytin koirat fiiatin vetokoukkuun ja harjasin molemmat apinan raivolla. Ja lähtihän sitä karvaa. Siitan saa jopa harjata karstalla kokonaan, Iirohan on niin herkkis, että sen herkkä hipiä on hiveltävä vain sillä kumisualla. Naapurin mummo (yksi niistä lukuisista) kävi ihmettelemässä touhua ja siita oli ängetä sen bingo kassiin, kassi-almojahan ne molemmat ovat, koirat siis;) Olen harjannut nyt koirat jokapäivä, samoin olen lastalla siivonut karvat meidän huushollin lattiasta joka päivä. Jospa se joskus keväällä hellittäs.

Maaliskuu 2005

Elämysmatka Jämsään
Tännehän en ois lähtenyt ellei Sirpa ois kysynyt mukaan. Meillä kummallakin oli mieluiset tuomarit, mutta annas olla kun laput tulivat molemmilla oli tuomarit vaihtuneet. Minä ilmoitin molemmat koirat Potille,koska niillä on tuomarilta VARASERTIT. Meidän tuomari on Juha Lehtinen, en ole koskaan kyseistä tuomari nähnyt arvostelevan beaglejä. Oltiin jo sitten aikanaan perillä heti 9 jälkeen. Sirpan Länsisiperianlaika narttu oli kehässä 11 aikoihin. Pinku avasi päivän ruusukesaaliin, ollen PN2 ja sai varasertin. Meillä kehän piti alkaa 15.00 aikoihin, mutta se oli kovastikkin tunnin jälessä. Beaglejä oli ilmoitettu 11kappaletta. Vihdoin ja viimein hommaan pistettiin vauhtia ja pääsimme iiron kanssa kehään. Tää tuomari on kyllä Nummijärven oppipoika niin paljon se juoksutti koiria eli koko ajan. Vaari liikkui ja esiintyi todella hyvin. Kun tuomari mittasi koiran sanoin heti että se on yleensä mitattu 39-40. Tuomari meinas sen olevan lähempänä 41, mutta teki kompromissin ja laittoin 40 ;) Iiro sai EH:n johon olen todella tyytyväinen. Minulla oli omat koiran peräkkäin joten ahkerasta apulaisesta kenneltytöstä eli sirpasta oli todella suuri apu. Siellä odotti koira siistittynä ja näyttelytalutin kaulassa kun tulin koiria vaihtamaan, kiitos sirpalle avusta.

Tuomarin mitattua siitan (melkein alamittaseksi, heh heh) kysyi koiran ikää ja kun sanoin 11kk, rupes tuomari toistamaan sanojani "11 kuukautta? Sinulla on Erinomainen narttu". Sinttura voitti oman luokkansa ja samoin parasnarttuluokan eli se meidän neitin ensimmäinen serti tuli tällä reissulla. Roppi kehässä meitä oli vastassa FAIRHILL SIMBA. Tuomari tais todella tykätä sintturasta koska ei ehitty kuin lähteä juoksemaan niin se jo läppäsi minun kouraan ROP-ruusukkeen. Voitte vaan kuvitella, että olin onneni kukkuloilla. Unohdin jopa onnitella VSP koiran omistajaa, joten Anna onnittelut Simban viimeisestä sertistä;). Ryhmäkehässä meidät arvosteli Sakari Poti ja oltiin RYP-3, häviten ajokoira ja dreeveri uroksille. Mutta sillä sijoituksella ei nyt ollut enää mitään merkitystä kaikki oli vain plussaa mitä tuli.

Matkalla kotia tulin tosi huonoon kuntoon. En sitten tiedä johtuiko se siitä suuresta jännityksestä ja sitten kun jännitys laukesi, pukkasi kova päänsärky ja pahaolo. En muista oliko se ennen vai jälkeen Jyväskylän, mutta Sirpan piti pysäyttää auto, että kävin P-paikalla pöllikasan takana...oksentamassa. Rankkoja nämä näyttelyreissut;)

Meidän missi kauneusunilla Jämsän reissun jälkeen

Sinttura silloin kun elämä oli vielä vaikeaa

Juu tässä ihan kiltisti odottelen...

Ja Räikkönen saapuu äkkiarvaamatta takavasemmalta..

Huhtikuu 2005

Huthikuu alkoi ensin valehdellen ja sitten mentiin näyttelyyn kokkolaan. Kyytiin lähti aamulla kartanlukijaksi Inka ja koira handleriksi Kristiina. Näin meillä nykyään, isonmaailman malliin. Kokkolan väki oli kyllä pihtaillut opasteiden kanssa, mutta liikennevaloja ne oli sinne osannut asentaa. Kun sitten paikanpäälle eksyttiin, pettymys olikin suuri, koska kehä oli ulkona. Kehä sijaitsi nähtävästi edellistalven luistinradan päällä. Voi kauhee miten liukas, no eipä tarvinnut ite siellä juoksennella kun oli handleri. Siita sai Forsilta EH, vähän olin aluksi pettynyt, mutta kun luin tarkemmin arvostelua oli se hyvä. Koiran vien tuomarille uudelleen kunhan kasvaa ja kehittyy, nyt oli liian rimppakinttu. Sai se kuitenkin arvosteluun, että esitetään hyvin. Miksiköhän, oiskohan siksi, että siellä ei oo kinttaan kokoisen koiran vierellä sitä norsua juoksemassa (lue: minä) Pelkkikankaan Nasse oli ROP ja kävi viimeisen sertin sieltä pokkaamassa.

Siita löysi sisältä ihanan kaverin Espanjanvesikoira uroksen josta tuli juuri MVA, poika nuoli neidin korvat sisältä ja ulkoa. Onneksi vasta meidän kehän jälkeen. Ois tuomari miettinyt, että mikäs vesikauhu tällä teidän neidillä on. Tulomatkalla käytiin siitan kanssa moikkaamassa Inkan villakoira poikaa Konstaa. Konsta ihastui siitaan. Siita tosin ei siitä nylypyttäjästä välittänyt, se kun oli ite perse pystyssä konstan lelulaatikolla tai syömässä sen ruoat. Kotiin tullessa iiro haisteli sintturan päästä varpaisiin ja piti pienen puhuttelun kylällä luiruamisesta ilman häntä.

Kristiina ja Siita

Sertiä pukkaa, sertiä pukkaa
Minun synttäri viikonloppuna käytiin alavieskassa mätsäilemässä. kristiina esitti sintturan mallikkaasti ja molemmat koirat voittivat oman parinsa. Koiria oli taas todella paljon. Iiro voitti viime vuoden alavieskan mätsärin BIS-1 parikilpailussa. Paljon taas nähtii tuttuja varsinkin haapajärven koirakoululaiset olivat järjestäytyneet, meitä oli siitan ja iiron lisäksi mm. salsa, nemo, mesru, roope, giara, lego (?), vetäjämme Liisan Lieska setteri vei sitten koko potin ollen näyttelyn BIS. Kauneuskilpaulun jälkeen alkoi sitten iiron vuoro näyttää mistä se kana pissii, oli nimittäin ahmiskisa. Roope labbis/beagle-seropi antoi puhdasrotuiselle beaglelle hyvän vastuksen, mutta täsyverinen beagle voitti kuitenkin tämän nopeuskisan;=) Iiro sai hienon pokaalin.

Siita ja Rosi parikilpailussa

Seuraava viikonloppu olikin sitten pyhitetty virallisille näyttelyille. Lauantaina mentiin ylivieskaan näyttämään koiria Hannu Talvelle. Kristiina tuli myös näyttelyyn handlaamaan sintturaa. Toisaalta oli ihan hyvä, että saatiin ulkokehä, koska ylivieskan maneesi tuntui olevan paljon mielenkiintoisempi kuin haapajärven, pohjaltaan siis. Uroksista oli jäänyt Nasse pois, sehän sai viimeisen sertinsä kokkolasta alku kuusta. Iiro kisasi sitten paikallisen beagle uroksen MERTUAN KAMUn kanssa, joka oli lopulta koko näyttely BIS-3. Iiro sai Talvelta EH:n, tykkäsi koirasta, mutta meinasi karvan olevan vähän pehmeää ja tuumasi, että pitää niistä aina vähän jotain sanottavaa löytää;) Kristiina kävi taa pyörähtämässä kehässä sintturan kanssa ja hienostihan se meni, sieltä tuli siitan toinen serti ja vsp.

Hip hop, tasajalkaa emännän kanssa

Hyvä kun ehti repun pakata illalla uudellee niin jo oltiin taas lähdössä, nyt kiuruvedelle. Tehtiin taas sirpan kanssa yhteis matka näyttelyyn, mukana oli samat koirat kuin Jämsän reissulla, Pinku, Iiro ja Siita. Olin vähän kattonut väärin lapuista ja luulin beagle kehän alkavan tuntia aikasemmin kuin se sitten alkoikaan. No oltiin sitten koko rahan edestä näyttelyssä. Meillä oli iso kehä sisällä jäähallissa. En tiedä mistä ihmeestä ne kaikki beaglet oli sinne ilmoitettu, mutta niitä oli 17 kappaletta. Oli tosi komeita uroksia. Ellmen oli tuomrina, arvostelussa nyt ei ollut kuin ne iiron virheet mitä sillä on, mutta tykkäs koirasta ja sanoi, että se olisi pärjänny paremmin veteraaniluokassa. Siita sai sitten taas tuomarin polvilleen. "onko kukaan sanonut sinulle, että sinulla on erinomainen koira, jos ei niin minä ainakin sanon", juokse siinä sitten kehää ympäri kun meinaa hymy levetä naamalle ja kaataa koko yhdistelmän. Siita siis voitti nartut ja oli sai 3 sertinsä. Rop kehässä vastassa oli KORPISALON NALLE, Tuomari sanoi valitessaan rop koiraa että vuoden päästä voi järjestys olla toinen ja antoi tällä kertaa ropin urokselle. Nalle oli hienosti RYP-2. Vaan ei meidän jännistys vielä siihen loppunut. Pinkun kehä alkoi ulkona, tosin sitä sai kyllä odottaa, tuntui, että ne pystykorvat ei ikinä osaa lähteä kehästä pois. Pinku sai ensimmäisen sertinsä ja oli ROP. Sirpa meinasi, että ei jäädä ryhmään kun laikat ei siellä ole pärjänneet. Minä meinasin, että kun ollaan maksettu itteme kipeeksi niin ollaan koko rahan edestä näyttelyssä. Onneksi oltiin Pinku oli pystykorva ryhmän 2, hieno tyttö!

Äitee vaihteeks handlerina

Ja jottei viikonlopuista lopu toiminta niin 23.päivä sunnattiin Evijärvelle. Kristiina ei tällä kertaa päässyt mukaan joten kysyin Miia lähtisikö hän. Eipä tarvinnut innokasta koiraihmistä houlutella ja niin oli taas treffit sovittu. Lauantai aamuna otin Miian ja salsan kyytiin. Salsa matkusti hienosti Fiatin vänkärin jalkotilassa, otti kyytiä niin kuin ison maailman näyttelytähdet konsanaan. Miia esitti samalla salsan kasvattajan yhden koiran ja salsaa vähän trimmailtiin oulun näyttelyä varten. Meinasi vaan meillä olla koko evijärvi hukassa, oli taas miehet tainnu tehdä sen kartan näyttelypaikalle. Beaglejä oli Sakari Potille ilmoitettu 5 kappaletta. Urosket olivat tänään tasaisia, kaikki sai ERIn, siis myös meidän pappa;) Iiro kyllä jäi parasuros kehässä nuorempien jalkoihin ja oli PU3, mutta emäntä oli onnellinen. Kehä tosin oli aamun aikana mennyt ihan kuralle, joten sekin vaikutti iiron kehä käyttäytymiseen, se kun ei märällä ja kuralla laita tassua toisen eteen. Siita oli myös toisen kerran potin arvosteltava, nyt ei löytnyt moitteita ja sieltä tuli meidän vauvan 4 serti ja taas VSP sijoitus. Meinasin kokonaan siinä hösselissä unohtaa hakea pokaalit, vähänkö noloa. Evijärven näyttelyssä käytiin niin nopsaa, että ei ehtinyt tulla edes pää kipeäksi. Mervin kultsut Kassu ja Nita olivat hienosti Rop & Vsp, onnittelut Merville.

Sunnuntaina käytiin Haapajärven mätsärissä, mutta sieltä ei tullut kuin pahamieli, kun iiroa haukuttiin lihavaksi :(

Siitan murkkuikä vaihe nro.503
Ennen piti nostaa härdelli lenkillä jos tulee toinen koira vastaa, niin tehdään nykyäänkin mutta huomattavasti äänekkäämmin ja on se saanut siihen kuoroon iironkin mukaan. Siita rupee seisomaan kuin sahapukki pää pystyssä, sit lähetään vinkuen miljoonaa niin pitkälle kuin talutin antaa myöten. Kun matka ei taitu eteenpäin tehdään sivuttaisliikettä nopeasti pomppien ja äänekkääsi. Nykyään harrastetaan kengurua aina kun nähdää, toinen koira, pyöräilijä, kävelijä, juoksijä, äiti hyökkäysvaunun kanssa, ihminen kauppakassin kanssa, maassa pomppiva varsi, kissa, tuulessa tiellä liehuva lehti tai karkkipaperi, postilaatikko....ja tämä on vasta alkua matkalla aikuisuuteen.

Mätsärit jatkuu
Kun ei virallisia ollut tiedossa viikonlopulle niin pitää sitten harrastaa mätsäreitä. Perjantaina ei pitänyt mennä Kärsämäen mätsäriin, mutta työkeverin tyttö halusi kisata lapsi&koira kisassa ja heidän omat ajokoirat olivat liian isoja esitettäviä niin lainasin siitaa. Siita oli ihan porsas kehässä Niinan kanssa. Se veti ja poukkoili ja kehtas vielä ruveta huutamaan isoon ääneen. # sija ja palkintoja kuitenkin tuli. Siita ja Niina oli niin sievä pari, kuten kuvasta näkyy

Keskittyneenä ennen kehään menoa

Piti siis vain laina siitaa, mutta kun Satukin otti Einarin mukaan, niin esitettiin molemmat vielä kehässä. Ei mikään hullumpi reissu. Siita oli pikkukoirien kolmas ja Einari hienosti BIS 2. Ruokaa, luita ja nameja tuli sitten sylikaupalla.
Lauantaina oli vuorossa Sievin mätsäri. Sinne osallistui suuri määrä koiria ja päivä oli oikein onnistunut. Sääkin suosi meitä koiraharrastajia. Kristiina esitti siitan ensin lapsi&koira kisassa, sijoitusta ei tullut, mutta ruusuke kuitenkin. Siita oli taas porsas, se oli koirakoista ensimmäinen ja kaikki muut sesut jäi sen taakse joten eihän neiti voinut olla perse niihin päin vaan se kääntyi naama tulo suuntaan;) Kristiinalla oli vientiä kun se esitti oman Fanni koiransa lisäksi 5 muuta koiraa. Hukka laikan kanssa tuli BIS2 sijoitus. Iiro vaari kävi käppäilemässä kehässä sinisen nauhan verran, mutta osallistui innolla ahmiskisaan, voittaen pikkukoirat

Siitankin jälki-ilmoitin ahmismiskisaan, hävisihän se iirolle, mutta meidän pikkukoirat otti sarjassa kaksois voiton. Kyllä siitä vielä hyvä ahmija tulee, onhan sillä hyvä "koutsi" kotona.

Siita hyökkää tyhjentämään enismmäistä kuppia

Toukokuu 2005

Jottei vaan tule vapaapäivää niin sunnuntai aamuna heräsin kello 6.00 jä lähdin Raaheen. Siellä oli kokoperheen koiratapahtuma missä esiteltiin eri lajeja mm.agilityä ja poliisikoiran toimintaa työtehtävissä. Päivä oli pitkä (yllätys yllätys) Ilmoitin molemmat koirat mätsäriin, missä iirolle sininen ja siitalle punainen. Reiska Beagle pärjäs vähän paremmin, se oli pikkukoirien sinisten 1 ja pääsi kisamaan sijoituksista BIS kehään. Siita osallistui myös juokukisaan. Koira piti päästää irti, mutta olihan minulla pörpötin houkuttimena ja maksalaatikkoa oli viety maalilinjalle, joten jospa sen sais kiinni. Siita oli vallan innoissaan tästä lajista. Onneksi ylipainoinen emäntä sai etumatkaa, muuten juostas siellä vieläkin. Siita oli lopulta MINI luokan kakkonen häviten Reiskalle ja Katille. Saatiin ruokapussi ja possunkorva.

Kattelin katilla Reiskan luonnetesti videoo ja pyörittelin silmiä, että mihin kummaan olen papan ilmoittanut. Kati tarjosi vappulounaan, kiitoksia paljon, minä olisin varmaan kuukahtanut rattiin nälissäni. Käytiin myös etelän malliin koirapuistoilemassa olihan meillä 5 beagleäkin. Puisto ei ollut suuri, mutta aivan riittävä meidän jengille. Iiro ei ensi alkuun tahtonut ymmärtää sitä juoksemista, mutta lopulta innostui itekkin, kun nakkelin sille hansikastani

Pakkasaamun jengi antaa sakinhivutusta ;)

Koirapako(puisto)laiset vappuna 2005

Luulisi koirilla olevan parempaakin tekemistä (kuten akkujen lataamista) viikolla kun olen töissä. Tai anakin minä niin ajattelen. Siitalle oli iskenyt tylsyys ja halusi kait se leikkiä salapoliisi Holmesia. Joku oli jättänyt aamulla WC:n oven auki ja neiti oli vähän käynty tukailemassa mitä sieltä löytyy. Tällä kertaa sanomalehtien sijaan, sieltä oli haettu pakka terveyssiteitä ja tuskin tarvitsee enää kertoa miten niille kävi..

Iiro Luonnetestissä
Pitihän se vaarikin ilmoittaa luonnetestiin, jotta saadaan lisää luonnetestattuja beaglejä. Vähän kiirusta piti, kun iirolla tulee heinäkuussa ikä vastaan, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus. Katin Reiska beaglen testin olen videolta nähnyt. Sen kattomisen jälkeen vähän rupes mietityttämään mihin sitä oikein on koiraa viemässä. Markus polonen lupautu lähtemään kaveriksi, se vaan ei tainnut hoksata, että ainoana vapaa päivänään sen joutui 7 aikoihin jo nousemaan ylös. Testipaikalla, ehdin vähän aikaa katsomaan islanninlammaskoiran testaamista. Aikataulu oli aikaisessa, mutta mitäs se haittaa kun potilaat ovat saapuneet paikalle. Mentiin Iiron kanssa testipaikalle, toisen Jorman jututettavaksi. Tuomari rapsutteli iiroa ja kyseli minulta koirasta, mitä sen kanssa harrastetaan ja onko muita koiria taloudessa yms.

Ensimmäinen tehtävä oli vaikea. Iiron olisi tullut leikkiä minun ja lelun kanssa. Herraa vaan kiinnosti kaikki hajut maassa. Minä läpsin sitä pörpöttimellä persuuksiin, mutta pari kertaa se vain otti lelusta kiinni. Tuomari pyysi siirtymään toiseen tehtävään. Laskin pörpöttimen maahan ja lähdin kävelemään. Iiro ei halunnut jättää leluaan toisten kuolattavaksi vaan otti sen maasta suuhun;) Leikit kuitenkin jäivät siihen, että se painelli pörpötintä maata vasten. Seuraavaksi oli luvassa kelkka, missä istui maajussin näköispatsas, lippalakki päässä. Aluksi Iiro ei edes tajunnut mitä sieltä pusikosta tulee.Sitten se törötti ja katteli kelkkaa, kelkan pysähdettyä meni kattomaan kelkkaa ja oli sen näköinen, että hei tähänhän on hyvä nostaa jalkaa. Käytiin kattomassa onko pusikossa lisää mörkäjä ja tultiin takas, taas ois tehny mieli kusta kelkaan eikä se pelännyt sitä yhtään. Seuraavaksi kävelin iiron kanssa toista tuomari kohti. Tuomari huusi meille SEIS jolloin pysähdyin. Tuomari tuli meitä vastaan risua heiluttaen ja vähän ääntäen. Iiro ensin että mikäs ukko se tuo on ja lopulta seisoi kuin sahapukki ja huusi isoon ääneen minun edessä tuomarille. Kun tuomari lopetti paineen ja meni puhuttelemaan koiraa, iiro kiipesi osaksi sen syliin ja rupesi nuolemaan tuomarin naamaa. Tuomari otti koiran ja käveli vähän matkan päähän ja puhutteli koiraa. Iiro istui perseellään ja kohta rupesi taas nuolemaan tuomarin kasvoja. Sain luvan kutsua koiraa, iiro teki niin kuin koirakoulussa, että jää napottamaan minua kenturalle. Tulihan se se sieltä lopulta, mutta mieli ois tehny käydä kusasemassa taas puunrunkoa vasten. Seuraavaksi kävelin merkittyä reittiä, talon kulmalta lehahti pressu ilmaan, Iiro väisti ja matka jatkui, kohta takaa vyöryi tynnyri, silloin iiro juoksi jo minun edelle. Tehtiin heti perään toinen reissu, mutta nyt ei tapahtunut mitään (iiro ei saanut edes kusta seinänän viereen), talonnurkalla vähän kateltiin ja tynnyrin (jota ois saanut jäädä haistelemaan) ohi luikastiin äkkiä. Suraavana oli pimeähuone. Tässä tehtävässä en oikein tienny mitä piti tehdä. Koira jäi ovelle ja minä menin toisen tuomarin mukana sokkeloiseen ulkovarastoon. Minun piti huudella koiraa joka jäi ovelle. Kun olin viimeisen huoneen perällä istui tuoliin ja olin hiljaa. Toinen tuomari päästi iiron sisälle. Koiraa piti tuomareiden vähän avittaa ja tehdä pientä ääntä, jotta koira tulee perille. Näin koiran himmeässä valossa. Se katseli varaston katonrajaan ikkunaan. Tuli aivan minun jalkojen juureen, jolloin vähän liikautin jalkaa niin sitten se vasta minut huomasi. Tämä pimeä huone osuus meni kaikista huonoimmin. Seuraavaksi kytkin koiran lyhyeen naruun seinään. Poistuin itse rakennuksen taakse. Toinen tuomreista teki samanlaisen risulla huitomishyökkäyksen iiro kohti. Itse en nähnyt tapausta, mutta rupesin ihmettelemään kun mitään ei kuulu. Markus sanoi, että iiro oli vaan muinamiehinä haistellut maata. Vihdoin kuului aivan kuin murinaa, iiro aloitti komean haukun. Kohta se loppui ja tuomari puhutteli koiraa. Äiteen näkeminen pisti vähän häntää heilumaan. Viimeiseksi oli laukaisutesti. Ensimmäisen laukauksen jälkeen koira lähti vetämään ampujaa kohti ja kun toinen laukaus suoritettiin, koira veti jo kovasti. Sille ampuminen merkitsee jäniksen kaatoa (tai ohi ammuttua jänistä yleensä) Käytiin morjestamassa ampujaa ja iiro totesi sen olevan huonompi ampuja kuin Markus, taivaalle osoittaa sillä pyssyllään.

Kaiken kaikkiaan testi meni hyvin. Ihmiset ihastelivat sitä kuinka se puolusti minua ja seinässä ollessaan itseään. Taisteluhalusta tuli miinuksia, kun vaari ei innostunut retuuttamaan lelua. Luonteen kovuus oli hieman pehmeä, mutta se on kuulema ajoikoirille niin kuin beagleille parempi. Iiro muistaa pahat asiat, muttaei jaksa vetää niistä stressiä. Hyvä hermoinen, rauhallinen ja avoin koira. Iiron luonnetesti tulokset löydätTuloksista. Muiden luonnetestattujen beaglejen tiedot löytyy Tietokannasta.

Haisee muutakin kuin sertit
Iiro yllätti taas kauneudellaan ja sai vihdoin ja viimein Potilta sertin, kolmas kerta toden sanoo. Hienosti oli pappa myös rotunsa kaunein ja sijoittui toiseksi ryhmäkehässä heti kertakaikkisen komean ajokoira uroksen jälkeen. Mutta mistä se kolmas serti Iirolle??? Vaikka näistä kahdestakin olen enemmän kuin iloinen ja yllättynyt, mutta kun kerta mahdollisuuksia on niin mikäs siinä. Siita oli Lohtajalla vain mukana kirjaimellisesti huutosakissa. Neiti ei missään tapauksessa halua olla yksin häkissä ja huutaa mamman perään. Se leikki 7kk ikäisen beaglepojan kanssa ja tais leikin nimi olla "siitan oma hiekkakuoppa, uskallakin tulla tänne" muutenkin se haukkuu kaikille. Epäilen sen just nyt olevan siinä pahassa murkkuiässä. Olenkin sanonut, että jos se osain paiskoa ovia niin nyt niitä paiskottas. Ostin kotiin tuliasiksi koirille kuivattua naudan mahaa ja meidän koti haisee ihan navetalla, siis lehmän paskalle. YÖK!! näytti ne kuitenki maistuvan koirille.

Sunnuntaina lähettiin vuorostaan Miian kyydillä näyttelyyn.Meillä oli matkassa Siita ja Salsa. Oli sitten niin kylmä tuuli, että vaikka näytinkin metänpeikolta niin oli laitettava hienot siniset korvaläpät korville. Beaglejä oli ilmoitettu 9kpl. Siita jatkoi menestysputkeaan ja oli parasnarttu ja sai sertin. Roppikehässä puna-keltainen ruusuke meni jälleen MERTUAN KAMUlle ja siita hienosti VSP. Kati vetereaani narttu Jutta sai EH ja katin labradorin näköinen musta beagle sai hienosti ERIn, hienoa papu. Salsa jatkoi myös menestystä kehässä ollen VSP-pentu. Väsyneet, mutta onnelliset VeeÄsPeet, eivät jääneet kattomaan ryhmiä joten Kamun ryhmä sijoitusta en tiedä. Ja taas käytiin sussun valinnan kautta josta kotiin tuliaisiksi niitä pahoja-mohoja ja taas haisee navetalle.

Roppinen reissu aurinkoiseen kokkolaan
Mihin me muuallekkaan osataan tyttöjen kanssa lähteä viikonloppuna kuin koiranäyttelyyn. Sirpan kyydissä taas matkusti beagle jengi kohti kokkolaa. Sirpan Länsilaikanarttu pinku kävi pyörähtämässä heti aamusta kehässä. Vaikka nyt oli rotunsa ainoa edustaja näyttelyssä niin oli tuomarin mieleen ja sai sertin ja oli ROP. Miiakin näyttelyyn saapui lauma Walesinspringerspanieleita mukanaan. Josta siis oman kylän friiduja oli pentuluokan salsa. Salsapa tanssahteli niin hienosti kehässä (vaikka en esitystä nähnytkään), mutta tuomari oli sitä mieltä, että tyty on ROP-pentu.

Oman tuomarimme arvostelua seurasin ajokoirakehässä ja vähän pelotti koko tuomari, että mitä sanoo. Iiro pappa jatkoi EH linjaa, mikä mielestäni oli hinosti. Vähän alkoi kuumuus pappaa vaivata, kun ei millään jaksanut juosta ja kieli roikkui polvissa. Meidän pikku kintas sitten esiintyi jo tapansa mukaan jo ennen kehää, huutaen minun perään. Mutta osasi se esiintyä kehässäkin. Tuomari aivan häkeltyi koiran kauneudesta ja kokeili siltä pallit. No, mikäs siinä kun on narttu kyseessä jolla alkanut juuri juoksu. Kuudes sertihän se sieltä tulla tupsahti. Roppi kehässä vastassa olikin sitten siitan oma isukki HESSIN VINCET. Aila kuitenkin piti sintturasta niiiin paljon, että laittoi sen ROPiksi, silloin Erjalta vähän tiskahti itku, yhyy;) RYP kehässä oli 4 koiraa ja siitaa ja ajokoiranarttua tuomari siinä katteli, mutta laittoi kuitenkin ajokin ryhmävoittajaksi. Mainitaan nyt vielä, että tämä narttuajokki oli myös päivän kaunein koira näyttelyssä, että ei me nyt huonolle hävitty.

Miten saa muuten varman rusketuksen??? On päivän koira näyttelyssä. Mutta muistakaa Sirpa ja Miia, että se rusketus tulisi saada kasvoille vähän tasaisemmin kuin vain nenänpäähän ja otsaan. Nimimerkillä "koko naama punaisena" Meinas ihan unohtua, että meidän (siis Sirpan) Pinku neiti oli hienosi RYP-2 myös, että aina kannattaa jäädä ryhmäkehään, niin kerta!!

Kannuksen Erikoisnäyttely 2005
Että sinnekkin tuli sitten ilmoitettua molemmat koirat. Sievistä kaappasin kyytiin Kristiinan esittämään Siitaa. Mikä olikin taas oiva ratkaisu, koska jouduin (siis hei Erja pääsit) esittämään Katin Ruska beagleä kehässä, mutta eipäs vielä mennä sinne. Tuomarina toimi minulle ihan outo Kauno Määttä. Aika tarkalta ja reilulta tuomarilta vaikutti. Tarkisti ja syynäsi koirien hampaat ja hännät . Iiro pappa esiintyi niin hienosti kehässä, mutta sai kuitenkin vain H:n, eli nyt se meidän punasävyisten nauhojen putki sitten katkesi. Siita ja Kristiina pörähti pokkaamassa Erinomaisen ja luokkavoiton. Katin Ruska sai myös ERI:n ja mikä mielestäni todella upeeta Jutta sai ensimmäisen ERI:n veteraaneissa ja oli erkkarin ROP-Veteraani. Eli siis kaikki meidän tytöt sai ERIn, joten minä pääsin sitten Ruskan rattiin. Olipa vähän nolo esitys, kun en ole sitä aikasemmin esittänyt. Esitin sen samalla tavalla kuin Iiron, mutta ruska oli vähän ahneempi joten seisottiin sitten välillä kahdella jalalla. Ja sit meidän takana oleva nainen päästi oman koiransa koko ajan haistelemaan ruskan takapuolta niin menihän se vähän pyörimiseksi, mutta Ruska oli PN3. Siita voitti nartut ja TAAS tuli serti (mun peruskoulun matikkpää loppui jo). Uroksissa voitti Katrin puolan MVA uros Moon Jumper's Joe Cocker. Taas tuomaria ihastutti siitan hieno käytös kehässä, mutta kuultuaan että sillä on juoku niin antoi sitten anteeksi uroksen kehä käyttäytymisen ja laittoin uroksen ROPiksi. Pikkusen jäi harmittamaan, mutta ei kait sille voi mitään. Elämä kallista, DNA halpa;) Onnittelut Katrille Joen erkkarivoitosta.

ROP Moon Jumper's Joe Cocker & VSP Hutikan China

Kesäkuu 2005
Juu, juu ei oo päivitelty sivuja ei;) Ollaan eteenkin Iiron kanssa juostu pyörän vierellä siis koira juoksee minä istun pyörän kyydillä. Piti pyöräänkin vaihtaa parempi penkki, tuli takapuoli niin kipeeksi veivaamisesta. Matkat ei oo pitkiä, mutta kun joka ilta koitetaan käydä vähän juoksemassa niin jo on kumma jos ei kunto nouse. Helteet on vaan pistäneet meidät lenkille puolenyön jälkeen. Eilenkin lähdimme pyöräilemään 23.45. Tosin silloin meinasi vähän tukkajäätyä päähän, kun suoraan saunasta lähin juoksuttamaan. Iiro oli alkuvuoden laihiksella ja on kivasti tiputtanut painoaan. Nyt se on niin p*****een virtanen, että pitää laittaa tarhan oveen kyltti "Ei saa käsitellä avotulta", se räjähtää käsiin;) Mulla on kiire hypätä pyörän selkään, että ehin samalle pyöräreissulle papan matkaan.

Koirat ovat olleet, pari yötä lukuunottamatta, tarhassa koko ajan. Iirokin suostui lopulta menemään koppiin ja siellä ne nukkuvat rullalla molemmat. Jussina niillä oli kopin edessä kaksi pientä juhannuskoivua, joiden varjosta iiro katteli maailmanmenoa.

Siita Schumacheri
Se oli yksi kaunis ilta kun lähdin taas iiron kanssa pyöräilemään. Olin käynyt ensin siitan kanssa sikalan lenkin veivaamassa ja minä näin jäniksenkin. Käytin siitaa jäljillä ja tuntui neiti tietävän, että joku ristihuuli siitä on mennyt. Nakkasin siitalle possunkorvan tarhaan, jotta ei jää ikävöimään meitä. Lähdimme muina miehinä Iiron kanssa matkaan. Jossain vaiheessa kuulin pari haukahdusta (jostain kumman syystä beaglen ääni kaikuu meidän kylällä), mutta sitten tuli hiljaista, hyvä niin. Meidän takaa tuli auto jonka kuulin hiljentävän. Ihmetteli, että kyllä tästä pitäisi mahtua autolla ohi (pikitie), mutta mitä vielä. Eihän sieltä auto meitä ohittanut vaan SIITA. Se päästi tukkatuubilla meidän ohi ja sen jälkeen vasta tuli auto joka ohitti tämän "lauman". Vähänkö mä säikähdin. Siita pysähtyi ja läähätti niin maan perusteellisesti. Ilme sillä kertoi kaiken "saimpas teidät kiinni". Ei siinä sitten auttanut muu kuin sitoa molemmat koirat taluttimeen kiinni. siita toiseen ja iiro toiseen päähän. Kävelytin sitten kahta koiraa ja pyörää. Mietin matkalla miten ihmeessä se on päässyt irti. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin, että minä oli jättänyt tarhan oven huonosti kiinni.

Seuraavana iltana vahingosta viisastuneena laitoin tarhan vielä taluttimella kiinni, että ei varmasti karata ainakaan sitä kautta. Ei me taaskaan ehditty kuin parikilometriä niin oli palattava takaisin, siita piti semmoista älämölöä tarhassa. Ei siinä muuten, mutta naapuri näytti juuri menevän nukkumaan kun lähdimme iiron kanssa. Takasin tullessa siita oli aivan väsynyt, suupielet vaahtosivat, neiti oli vähän haukkunut.

Siita sitruunatyttönä
Vuokrasin sussulta (valjastassu) sitruunapannan siitalle. Sehän olikin kammottava panta. Ensimmäisellä kerralla siita jäi yksin tarhaan ja me lähdettiin iiron kanssa traktorihalliin, sieltä ikkunasta seurasin neiti sitruunan touhuja. Se ehti haukahtaa meidän perään ja kun ennätin ikkunaan siellä jo hipsittiin pitkin tarhaa ja kummasteltiin. Lopulta se meni koppiin ja katteli sieltä HILJAA. Illalla lähdin pyöräilemään ja kuulin, että kerran haukahdettiin. Kun tultiin takaisin siita kökötti kopissa. Otin pannan pois ja jututin molempia koiria ja annoin makupaloja, neiti vähän tuoksahti sitruunalle. Katotaan nyt onnistuuko meillä lenkille lähtö ilman pantaa, ois vaan investoitava siitalle tutkapanta joten ei taida pudjetti riittää tuohon sittikseen, vaikka käyttöä sillekin ois.

Nyt meillä on kotitekoinen sittis. Tarvikkeina on käytetty vanhaa pantaa, pientä cellebesistä ilmatteeksi saatu taskulamppu ja firman pakkausteippiä. Niistä on kasattu sittistä muistuttava panta ja näyttää toimivan. Siita menee nolona koppiin odottamaan HILJAA, kun me ollaan iiron kanssa lenkillä, kätevää!!

Heinäkuu 2005

Menestystä mätsäreistä...
Oli sitten niin kuume hellepäivä kun käytiin Pyhäjärvellä mätsärissä. Sinne oli tullut paljon haapajärvisiä, oli Mervi & Kassu, Liisa & Lieska (myös Tuikku mummu, joka oli turistina) Satu ja Jouni Nemon & Topin kanssa. Kaikki saimme hienosti punaisen nauhan. Kassu oli isoissa koirissa kakkonen ja siita voitti pikkukoirat. BIS kehään päästiin mutta pudottiin loppumetreillä. Siita oli kehässä aika MQvist eikä tahtonut oikein keskittyä, kuumuus osa syynä. Saatiin kyllä hieno ruusuke, pokaali, matkajuomakupin ja nameja, voitin minä vielä arvonnassakin käyntikortti kotelon, kätevä jos ois käyttöä

Helteet näyttivät vihdoin laantuneen ainakin hetkeksi, kesän ainoa sateinen päivä ja meikä suuntaa kohti mätsäriä. Tällä kertaa sieviin. Eka osallistuttiin juoksukilpailuun jossa siita oli toinen ja iiro kolmas pikkukoirien pinkomissarjassa, häviten italianvinttikoiralle!! Kristiinan oli puhe esittää minun molemmat koirat (huom! siita on markuksen) Krissellä oli itellä esitettävänä lapsi&koira kisassa oma sammari pentu Seba ja pennuissa Seba ja Riitu bretoni. Märkä pumpulipallo oli hienosti pentujen ykkönen ja riitu pääsi myös 4 parjaan joukkoon. Iiro oli krissellä ekaa kertaa esitettävänä ja oikeastaan se meni paremmin kuin siitan ja krissen ensi esiintyminen silloin talvella. Pappa on vähän erinlainen esitettävä kuin sinttura, no tulipahan tytölle harjoitusta tuollaisen papparaisen kanssa. Minullahan on koirina Sinttura ja Junttura;) Jouduin sitten itekkin kehään, koska krisse esitti siitan narttujen ykköseksi. Minulla tosin ei ollut aivan ykköset päällä, kun ei ollu tarkoitus mennä kehään. Mutta mites siinä sitten kävikään, Siita oli hienosti BIS-1 ja palkintoja ropisi. Vielä kun voitin rotuarvauskilpailun niin johan oli palkintoja kannettavana kotiin. Täytyy varmaan tosissaan harkita sitä palkintokaapin investointia lähivuosina, viimeistään.

Siita BIS-1, muuta älkää katsoko kuvasta

Elokuu 2005

Agility-harrastus jatkuu...
Talvellahan kävimme kokeilemassa miltä se agility tuntuu ja tuntuihan se ihan kivalta. Pidimme kuitenkin taukoa, koska meillä ei ollut minkäänlaista ohjaajaa. Sitten tuli keväällä juoksut ja plaa plaa, seli seli. No okei, käytiin pari kertaa agitreeneissä ja koirahan meni todella kivasti. Olin jo talvella suunitelltu, että treenailtas sen verran et voitas osallistua siihen Agi Cuppiin. Mutta neidillä ei ikä rittäänyt kuin Haapajärven kisaan. Sinne me siis lähdimme, vaikka ei "osata" kuin esteet ja putket. Vettä satoi kuin aisaa, mutta Neiti C piti huolen, että kaikilla oli hauskaa. Ennsimmäiset kaksi estettä ja putki meni kivasti, mutta sitten koiralta karkasi mopi käsistä. Se päästi rallia pitkin kenttää, murisi ja haukkui. Hetken päästä se hoksasi minutkin ja matka jatkui yhden esteen verran. Sitten mopo karkasi taas. Jätettiin suosiolla kontaktit suorittamatta kun ei oltu niitä harjoiteltu.Virhepisteitä ropisi ja tuli yliaikaa kun neiti kurvaili omiaan. Mutta hauskaa näytti olevan kaikilla, ainakin Siitalla.

Joo joo odotetaan odotetaan...WIUH!

Erja Palkka-handlerina
Lähdin Mervin ja kultaisten mukaan raaheen 6.8. näyttelyyn. Päätin jättää omat koirat ilmoittamatta, olemmehan menossa elokuunlopulla "etelään" kahdeksi päiväksi näytelmiin. Kati oli ilmoittanut kaikki tyttönsä. Minä sain esittää Jorma Sillalle Ruskan. Marika esitti Jutan ja labbis kehässä Papun. Ihan kivasti ruska minun kanssa esiintyi, vaikka aluksi pelkäsin, että se ei ole kiinnostunut minusta ollenkaan. No ainakin niistä minun taskussa olevista nakeista se oli kiinnostunut. Molemmat tytöt sai ERIn ja Ulla-Pulla meni vielä PN-kehässä tyttärensä edelle, eli Ruska PN3 ja Jutta PN2 & ROP-VET, BIS-VET2. Nartut voitto Astalan Glorys Day saaden toisen sertinsä ja ROP oli Astalan Geronimo ja näin ollen Nimolla on nyt sertit kasassa, onnittelut.

Mervi pärjäsi omassa kehässää vieläkin paremmin. Kassu oli kaikkien muiden(kin?) karvattomien joukossa ROP. Tokihan me ryhmää jäimme odottamaan. Onneksi jäimme, kassu oli RYP-3 ja sai ainakin niitä hienoja munakuppeja ( <- pokaaleja ) Taas muistui mieleen miten käsittämättömän kivuliaita nämä näyttelyreissut ovat. Pää oli niin juman kipeä. Eikä niistä syömistäni ranskalaisista ollut mitään hyötyä, kun niissä ei ollut suolaa. Mutta ei muuta kuin uutta reissua suunnitellaan, hulluja kun ollaan koko sakki :o)

Yksi, Kaksi, Kolme....AJA!!

Elokuun 20 päivä valkeni. Olin nukkunut erittäin tehokkaat lyhyet yö unet. Perjantai iltana istuin palkintotuomarikurssilla kuuntelemassa uusia sääntöjä. Aamulla vein siitan tarhaan ja lähin papan kanssa ajelemaan metsälle. (markus ei lähtenyt, meni päivällä sorsastamaan) Siellähän oli mettä "täynnä" koiran juoksuttajia. Päästiin kuitenkin omalle tutulle alueelle. Tuttu täytyy olla siksi, että olen tosi hyvä eksymään metsään. Iiro toimitti pakolliset aamutoimet ja jäi syömään heinää. Sanoin sille, että alkaa mennä sinne pupuja kattelemaan eikä rupee nyt laiduntamaan. 10 minuutin päästä Iiro olikin jo täydessä tohinassa ja selvästi pupu haisi. Ei mennyt kauan kun se kajautti ääntä ilmoille. Se aijoi jonkun 15-20 minuuttia. Tuli sitten takaisin tarkistamaan, että onko emäntä tallella. Olihan se...jyrsi kynsiään kun oli varma, että sinne se koira nyt meni eikä tuu takaisin. Olin aivan ihmeissäni kun iiro ei pyörinytkään kintuissa vaan kun lähti niin sitten lähti. En nähnyt sitä ainakaan tuntiin kun se oli hakemassa. Siitähän huoli minulle. Sanottakoon nyt, että olin ensimmäistä kertaa koiran kanssa kahestaan metsässä ja tuntui, että se tutkakin on ihan Anu Saukkosesta, enkä osaa sillä suuntia. Reilu kolme tuntia oltiin menossa. Alkoi helle vaan pukkaamaan. Päivästä tulikin todella lämmin. Oli mukava huomata, että minun juoksuttamisesta kesällä on ollut jotain hyötyä. Ei iiro normaalisti ole noin kauan hakureissuilla ollut. Ennen se on pyörinyt näköetäisyydellä, mutta nyt mentiin eikä meinattu.

Kun kello ei ollut vielä mitään kävin vain vaihtamassa koiran ja lähin siitan kanssa ylivieskaan mätsäriin. Harmittavan vähän koiria osallistui siihen kisaan. Siita yllätti taas positiivisesti kehässä käytöksellään ja mutenkin. Se nimittäin voitti jo toistamiseen mätsärin tänä kesänä eli oli BIS-1. Meistä oikein otettiin kuvakin lehtijuttua varten. harmi vaan, että minä en oikein ole edustuskelpoisen näköinen näyttely kuvissa. Siita sai kaksi ruusuketta ja hienon ison keraamisen juomakupin jossa oli koiran keksejä. Ja kun avasin paketin oli keksien alla vielä nahkatalutinkin...WOW! Olipa Hienot palkinnot.

Siita BIS-1 Ylivieskan mätsärissä

Otettiin illalla muitakin kuvia, kun Markus vihdoin osasi painaa kameran nappia pohjaan asti niin se räpsi niistä muistikortin täyteen.

Poseerausta äiteen kanssa...

Tässäpä HE, Pilli ja Pulla

Sunnuntai aamuna ei pidetty mitään kiirettä metsään menon kanssa, koska satoi vettä vielä aamulla 6 aikaan. Tällä kertaa Iiro sai jäädä kotiin ja lähettiin viemään siitaa ekaa kertaa metsään. Vähän hirvitti päästää koira irti. Se lähtikin heti kuin tykin suusta. Ajattelin, että otampa kuva niin jää jotain muistoksi jos koira jää sille reissulle :o)

Sinne se nyt sitten meni..

Vauhtia neidiltä ei ainkakaan puttuunut. Kun tuli semmoinen suora, että oli hyvä päästellä ja pinkoi minkä koivistaa päästi. Positiivista oli, että se lähti heti oma-aloitteisesti tieltä metsään ja touhusi siellä. Me seisottiin pellon reunalla ja se kävi meitä välillä moikaamassa ja syöksyi takaisin metsään. Minä jo ehtin riemastua kun se pyöri pienellä alueella pellolla ja haisteli kiivaasti maata, mutta paskat! Neiti etti vaan sopivaa sontimispaikkaa ;o) Kovasti se hyppäsi metässä eikä isot ojatkaan sen vauhtia hiljentäneet. Tunnin päästä päätettiin, että lähetään autolle päin. Onhan tuo saanut jo juoksennella. Palattiin takaisinpäin. Markuksella soi puhelin ja pysähyttiin, koira meni menojaan. Minä otin tutkan ja rupesin kattelemaan mihin suuntaan meni. Tutka näytti, että oli aika kauas kerennyt. Sitten se vielä harvakseltaan vilkutti Haukun-valoa. Jonkun ajan kuluttua mekin jo kuultiin, että haukkuihan se. kymmenkunta haukahdusta kuultiin ja sitten se loppui. Kohta siitaa tulee satalasissa tietäpitkin meidän luokse. Oli aivan sen näköinen niin kuin sitä ois joku ajanut takaa eikä se ite, heh. Tilannetta ei ite nähty joten en tiedä oliko siellä pupuja ollut, mutta jotain mielenkiintoista se sieltä kuitenkin löysi. Autoonkin se hyppästi kun oven aukaisi, vaikka muuten ei kyllä nimeään tiedä kun sitä huuteli. No ensimmäinen irtilasku on nyt takana ja toivottavasti uusia tulossa. Energiaa koirassa ainakin näyttää olevan ja näyttää se tietävän mitä siellä pitäs tehdä. Nyt kun vaan sais sen varmasti jälille ja pupun perään niin syttys kunnolla.

Minustako metsästyskoira?

Vauhtia ei ainakaan puuttunut..

Lomareissulla etelässä...

Perjantai valkeni niin kamalasti. Markus ei ehtinytkään korjata Tipon tuulilasin moottoria (kiitos sen vesisateen mitä ei sitten tullutkaan) Käytin autoa ensin ABCllä jonka jälkeen jouduin viemään sen autosähköön. Janne sai kuin saikin pyyhkiät toimimaan, minun ensin pari kertaa tirautettua itkut, PAKKO PÄÄSTÄ REISSUUN. Lähdin pe-la välisenä yönä kolmen aikoihin matkaan. Koirat pistivät nukkumaan, eihän ulos nähnyt mitään. Joo ei niin nähnyt...mulla toimi vain toinen 1 ½ ajovaloa eteen, ei parkkeja, ei toista takavaloa eikä koetaulun valoja. Meinas olla vähän pimeetä, mutta pimeetä kait oli lähteä koko reissulle tuolla rämällä. Viitasaarella mulla rupes vääntämään mahaa. Ajattelin, että no ei tässä pitkästi ole kun tulee hirvaskankaan esso. Mä jo jossain vaiheessa luulin, että koko esso on purettu eikä sitä tämän tien varrelta enää löydy, enhän minä vielä ole sen ohi voinut ajaa??? Jäi muuten ovet laittamatta lukkoon kun sammutin vihdoin auton esson pihaan. Käynti esson vessassa oli matkamme huippuhetki tähän mennessä. Joutsassa jouduimme odottamaan 15 minuuttia kun siellä oli rekka menny turvelastin kanssa katon kautta ympäri. Koirat piti meteliä takapenkillä, ne kun luuli ihmispaljoudesta, että ollaan tultu näyttelyyn. Mitähän ne takana olevat miehet miettivät kun Siita rönötti hattuhyllyä vasten ja vahtas niitä takalasista???

Ari antoi taas hyviä ajo-ohjeita jota noudattaen minä vihdoin ja viimein osasin suunnistaa oikeaan osoitteeseen. Ajoin Arin perässä Kouvolan raviradalle näyttelyyn. Kouvolaan oli ilmoitettu 10 beagleä jotka arvosteli Kirsi Nieminen. Tapasin uusia beagleharrastajia koirineen Anne tuli Stellan kanssa. Tutustuin myös Fairhill-kennelin Ireneen. Näyttelyyn tuli myös Iiron kasvattaja miehensä kanssa. He toivat minulle kuvia iirosta pentuja ja iiron emästä Iisasta. Iirosta otettiin kuvia edestä ja takaa, kovasti kehutiin Iiron rauhallista luonnetta. Sanottakoon vielä, että Iiro on pentuna ollut pentueen kunkku ja jallittanut muita. Meidän Iiroko muka???? Avoimenluokan uroksia oli ilmoitettu 3 kappaletta ja mitä vielä, meidän pappa pesi koko porukan voittanen luokkansa, jipii!! Siita voitti ainoana narttuna myös oman luokkansa ja tuli toiseksi parasnarttu kisassa heti Stellan jälkeen. Saatiin vara-serti. Myöhemmin luin netistä, että varasertistäkin ois saanut pokaalin, ja arvatkaa kenenltä se jäi lunastamatta, grrr! Rupes kuitenkin satamaan vettä joten pakkasin kamat ja lähin takas Heinolaan. Anne oli kirvistellyt vesisateessa, mutta se kannatti, Stellukka oli ollu RYP-1, onnittelut.

Illalla Iirokin jo rupes olemaan kuin kotonaan ja juttelivat niitä näitä Arin kanssa. Pelkäsin, että siita pissii sisälle, kun siellä oli matotkin lattialla, mutta ainakaan vielä ei oo tullut tuhoraportteja etelästä päin ;) Illalla Ari sovitti Jorin lippalakkia Iirolle, Siitaa tämä lakki huvitti kovin ja kiusasi pappaa. Iiro antoi köniin rukkaselle siitä hyvästä. Vaihdoin lippiksen sitten siitan päähän ja vaikka se oli hieman iso niin sopi kuin nyrkki silmään. Eikä enää siitaakaan naurattanut, jostain kumman syystä.

Kesälomalainen

Koko lauma rapsuteltavana

Siitasta oli niin maan mukavaa kun sai juosta sisällä ja hypätä. Lauantai iltana käytiin kävelyllä metsätiellä. Kaikki koirat sai jotain hajuja nenäänsä. Netta karhukoira tais haistaa hirven ja meidän luppakorvat pupun. Illalla oltiin jo sitten niin väsyneitä, että siita meni siskonpedille ekana nukkumaan. Minä nukuin yön hyvin, mitä nyt jalat oli lattialla kun neiti valloitti puoli petiä.

Joko ruvettas...zzz...zz..

Aamulla kello 7 ylös ulos ja pissille. Aamupalan jälkeen lähdettiin Keskustassa sijaitsevaan näyttelypaikkaan. Paikkana se oli viihtyisä, mutta näin isolle näyttelylle aivan liian pieni. Vessat olivat kyllä hienoimmat ikinä näkemäni, piti jo miettiä uskaltaako näihin edes tarvetta tehdä. Beaglejä oli ilmoitettu 8 kappaletta Aila Lehmussaaren arvoteltavaksi. Iiro jatkoi samaa tahtia kuin eilen EH/1. Siita voitti oman luokkansa. Parasnarttu luokassa oli 3 narttua. Siitan ja Kuomionpään Tiltun välillä käytiin voittokamppailu. Tällä kertaa avoimenluokan narttu voitti saaden sertin ja ollen Roppi. Siitalle vara-serti.

Kehässä ollaan ja vähän jännittää

Koska sen mukaista menestystä ei tullut, että ois tarvinnut jäädä näyttelypaikalle lähdin ajamaan Hollolaan kohti, siellä nimittäin oli Beagleharrastajien syyskävely. Auvon ohjeita seuraten pääsin turvallisesti perille. Meitä tuli lopulta paikalle huima joukko hurjapäitä. 10 harrastajaa, 10 piikeliä ja Rosa-dandi. Patikointi matka ei ollut pitkä, mutta korkeus erot olivat huimia. Ihan mielettömiä ylämäkiä ja mahottomia alamäkiä. Oli kiva vihdoin pistää istumaan ja huilimaan kun päästiin laavulle. Auvo teki meille tulet, tarjosi minulle vielä makkaratkin. Koirista mieleen jäi eteenkin vanharouvo Kukka joka piti joukon järjestyksessä antaen marssi tahtia "WoW, WoW". Iida tytöllä oli niin syötävän kauniit silmät. Iida myös löysi tulomatkalla niin ihani keppejä joita se kanniskeli ylepänä. Toivottavasi äitee muisti ottaa karahkan kotiin mukaan;)

Se olikin viisi kello kun lähdin kohti pohjoista. Vettä satoi jonkun verran, mutta onneksi pyyhkijät toimi. Auton valot eivät, mutta pimeys iski vasta pihtiputaalla. Oltiin rätti väsyneitä kaikki. En kyllä ymmärrä miten ne takapenkkiläiset voivat olla väsyneitä kun nukkuivat koko ajan????

Reissussa rähjääntyy

Maanantai 29.8.05
Aamulla ei jaksettu lähteä heti aamusta mehtään. Käytin aamupäivällä Siitaa ekaksi. Nyt tiedän miksi se tutkan haukun merkkivalo viimeksi vilkutti. Siita juoksi nimittäin minua ympäri mättäikössä ja murisi mennessään. Sillä tuntui olevan suunnattoman hauskaa. Se myös söi mustikoita kanssani. 2 tuntia oltiin reissulla ja koira sai ainakin juosta. Se kävi omilla lenkeillään, mutta mustikoita enempää se ei löytänyt.

Iiron kanssa jatkettiin seuraavaksi. Ei oltu kuin tunti ja vartti kun rupes satamaan vettä. Vauhtia papalta ainakin lötyi kun se pääsi pellolle. Olen varman, että syynä on syöttämäni Lamb Formula, siksi koiratkin ovat tommosia formuloita. Tällä reissulla löytyi pari niin makeeta puolukka paikkaa, että sinne on mentävä usemamman ämpärin kanssa. Mitään muuta ei sitten löytnyt. Paluumatkalla pellolta löytyi jotain hajuja, mutta läpimärkänä huusin koiraa autolle ja sinne ne hajut jäi.

Tiistai 30.8.05
Aamulla piti sataa vettä, mutta ei satanutkaan. Lähdettiin vasta puol 8 Iiron kanssa metsään. Yöllä oli satanut vettä. Jätin auton haittaperän kosken penkalle ja jalkauduin heinätielle. 28 minuttia irtilaskusta alkoi ajo. Minä jäin mättään päälle kuulostelemaan ajoa. Ja arvaahan sen, se oli taas vestiön hullu jänis, kun lähti suorilta tein kohti pyhäjärvi tietä. Puoleentoista tuntiin en koiraa nähnyt. Parikymmentä minuuttia kuulin ajoa, mutta sitten vain totesin tutkasta, että ajaa, mutta mitään ei kuulu. Koira oli jo pirun kaukana ja tuuli oli kova. Minä porkkasin tutka kädessä koiran perään. Se nimitäin oli siellä missä ei sais olla, jää pien auton alle. Kohta pölähin ravihevosten treeniradalle ja tutka näytti koiran olevan edessäpäin eli menossa kohti isoa tietä. Siinä huutelin aikani ja siltä tienpäästä Iiro tulikin kieli puoli metriä pitkänä. Oltiin niin kaukana autosta, enkä lähtenyt enää porkkaamaan kanervikon läpi joten käveltiin kotiin pari kilsaa. Kävin kaveria jututtamassa niiden pihalla. Markus vei minut sitten takaisin penkalle että pääsin hakemaan auton. Koskaan en enää mene tuohon paikaan, siinä kun on aina semmonen jänis joka lähtee suoraan isoa tietä kohti. Menen seuraavalla kerralla suosiolla kosken toiselle puolen, vaikka siellä maastot ovat minulle oudot ja eksyminen varmaa ;)

Siitaa en tänään käyttänyt. Olin niin kuitti ja rupeshan se vesisadekkin taas. Loppuviikoksi ovat luvanneet hyviä ilmoja. Markus ei aikonut lähteä torstaina pupualoitukseen kun on puinnit niin pahasti kesken.

Keskiviikko 31.8.05
Siitan kanssa puol 8 mettään. Mentiin nyt semmoseen paikkaa missä en oo itekkään ennen ollut. Mutta katos, siinä vastaanottimessahan on kompassi, jos sitä eksyy niin....sitten sitä eksyy. Parissa paikkaa siitan nenuu haisi pupu, mutta se ei saanut selvitettyä mistä se on tullut ja mihin mennyt. Reipasteliin puoltoista tuntia mettässä ja lähettiin pois. Tällä kertaa siita ei vetänyt mitään rallia vaan keskittyi ns. olennaiseen. Pelottaa vaan että muut mettämiehet sen pian rusakkona ampuvat, on se vaan sen verran koomista se sen meno.

Iiro herätti viime yönä yhen aikaan minut piipitykseen. Se tuli makuuhuoneeseen ja läähätti. Jätin siitan Markuksen kainaloon (oli nimittäin itekkin lähössä mukaan) ja vein Iiron ulos. Se veti kuin höyryjuna ensimmäiseen pusikkoon ja oli aivan rapasonnalla. Annoin niille päivällä raakaa possun lihaa ja se ei nähtävästi käynyt vaarin masulle, vaikka kylmää se ei ainakaan ollut.

Illala kävin Siitan kanssa Nivalassa agility treeneissä. Otettiin ympyrän muotoista esterataa, missä yhtenä oli putki. Muuten meni hyvin, mutta iita sheltille piti heitellä nameja putkeen, jotka meidän neiti sitten imuroi parempiin suihin omalla vuorollaan. Harjoiteltiin lopussa myös keppejä ja saatiin narukeppien ohjeet kotiin. Soitin markukselle, että tuo samalla iiron kotiin kun tulee itekkin. Ajattelin, että koiria ei tarvitse sen kummemin käyttää enää tarpeillaan, siitakin kun pasko treenipaikalle. Vika tikki,,,siita oli nimittäin sitten yöllä käynyt pissimässä olkkarin lattialle. Eikä se puhunut mitään, oli vaan kömpinyt takas sänkyyn nukkumaan. Että muista nyt Erja hyvä pissittää se ennen nukkumaan menoa. Ja joihan se vielä treenien jälkeen aikapaljon vettäkin. Aivan omaa tyhmyyttäni taas, arg

Syyskuu 2005

Torstai 1.9.05
Mulla on tänään lääkäriaika aamupäivästä. Lähin kuitenkin käyttämään iiroa aamulla metässä, parempi edes parituntia mettää kuin ei mettää ollenkaan. 6 laskin irti samaan paikaan kuin eilen siitan. Iirolla menee aina jokun aika niihin sen tärkeisiin aamutoimiin. Aluksi haki hyvin läheltä minua ja piti yhetyttä. Sitten kun koiraa ei vähään aikaan kuulunut nousin mättäälle seisomaan ja olin kaivamassa tutkaa, kajahti metsässä komea haukku. Hakua n30 minuuttia. Sitä paukutusta kesti sitte 13minuuttia, jonka jälkeen seuraava 15 minuuttia haukauduksia vähän harvemmin ja lopulta se ulvahteli eli oli pupusta jälessä pahoin. Reilu puoli tuntia se vielä haki, mutta ei selvittänyt hukkaa. Palasi emännän luo ja tykkäs selvästi huonoa kun kytkin sen. Valitan tällä kertaa se oli tässä, pakko ehtiä sinne lääkäriin.

Perjantai 2.9.05
Kävi sitten nolosti! Illalla Markus halus Iiron mörönsyötiksi, kun jää traktorihallille sohvalle nukkumaan on nimittäin puinti aika ja kuivaamossa viljat. Minä tein työtä käskettyä ja vein papan soffalle nukkumaan. Me neidin kansssa lähettiin kotiin. Illan siinä surffasin netissä ja lopulta raahasin puoliunessa olevan neidin ulos pissille. Se istui ja pyöritteli unisia silmiään. Mitä hittoa mun pitää tehä?? Kun ilta tarpeet oli tehty niin nukkumaan. Voitteko kuvitella, mutta 160 cm leveä sänky ei tahtonut riittää minulle ja pikkuneidille. Sen nimittäin piti nukkua taas poikittain. No kuitenkin asiaan. Aamulla heräsinkin sitten luonnollisen herätyksen klo 9.00 olin unohtanut laittaa kellon soimaan, että lähen metälle Iiron kanssa. Neiti sen kun vetelehti ja käänsi kylkeä. Ei päivä kuitenkaan hukkaan menny. Sain imuroitua ja siivottua muutenkin. Illalla koppasin mikan kyytiin ja käytiin Nivalassa ylituomarin puhuttelussa, minä nimittäin ilmoitin Iiron kahen viikon kokeeseen. Eli nyt on aamulla HERÄTTÄVÄ ylös treenaamaan koiraa jos mieleii pärjätä kokeessen. Jännittää jo nyt. Ari muuten kertoi, että olivat Iiron kanssa kotona harrastaneet "missä nami"-leikkiä. Nyt olen joka ilta piilotellut kuivanapusia ympäri kämpää ja tuhina nytkin käy kun molemmat etsivät nameja. Kiva leikki;)

Lauantai 3.9.05
Vituttaa kuin pientä oravaa, kun käpy on jäässä!!! Iiron kanssa aamulla metsään. Nousin autosta ja kuulin taaempaa ajokoiran ajoa. Ei kun fiiduun ja eteenpäin. Menin nyt toiselle puolen tietä missä olen aikasemmin ollut. Oli sitten niin kauhee kokemus. Hirvikärpäsiä oli aivan mustanaan. Kops, kops, vaan kuului kun ne kopsahtelivat minuun pahki. Niitä meni silmiin, korviin ja hiukset olivat aivan takussa. Koirakin oli aivan outo.Se pyöri jaloissa eikä lähtenyt hakemaan, katteli vain minua anovasti. Haisiko siellä sitten niin hirvi, vai mikä oli??? Ei auttanut muu kuin palata takaisin ja mennä tien toiselle puolen. Heti rupes iiron nenä tuhisemaan ja se löysi jälkiä. Se lähtikin reissulle ja välillä puiden välistä vilahti valkoinen hännäpää ja vauhtia riitti. 45 minuttia se pyöri kuin ohjus siinä kankaalla, mutta....Sitten sinne pölähti pari ajokoiraa. Otin Iiron kiinni ja lähdin pois. Tulomatkalla oli tien varret mustanaan mettämiesten autoja. Eihän sinne pienet sekaan mahdu. Otti kyllä ohtalampuuun, eikö niillä muuta paikkaa ole ajattaa kuin sama mätäs missä minä olen???

Anopin kanssa käytiin päivemmällä sienimetässä. Otin siitan juoksentelemaan mettään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun meidän neiti on irti. Siitä kyllä näkee, että nauttii vapudesta. Tunnin reissu käytiin ja lopulta siita olikin sitten "hukassa". Tutka näytti, että koiraan oli matkaa. Samainen aparaatti myös näytti, että se haukkuu. En ole tuohon uuteen pantaan tyytväinen, se on tosi herkkä ja näyttää haukkua vaikka neiti läähättää. Tulihan se sankari lopulta, kieli roikkuin ainakin puoli metriä. Laitoin sen kiinni, että ei enää lähe reissuun. Anoppi jo hätäili, että olaan eksytty;) Kotiin kun tultiin, koira kävi heti pötkölleen. Kohta se tuli lattialle ja oksensi vihreän klöntin lattilalle. Sen varran tein tutkimusta, että heinäähän se meidän märehtiä oli syönyt. Sitten takas nukkumaan kun paha olo oli vedetty vessanpöntöstä alas.

Sunnuntai 4.9.05
Tänään ei menty mettään. Siellä käy varmasti kuhina kun koko kylän ukot ovat siellä koirineen. Nukkua pötkötettiin Siitan kanssa, kävin aina välillä vaihtamassa uudet pyykit koneeseen. Siita sen kun kuorsas. Poimin kädet verillä äiteelle karviaisia ja putsasin ne. Appivanhemmat oli käyny sienessä. Syötiinkin sitten lampaankääpää illalla, voi että oli hyvvää. Markus lähti sitten puimaan. Ajattelin lähteä pellolle myös koirien kanssa. Kun tulin tarhalle, iiro napotti oven vieressä-niin kuin aina-ja koppiin näyttii menevän toinen nahkataluttimista. Varovasti vedin remmiä ja sieltä tuli lopulta siitan KALLIIT nahka valjaat perässä. Neiti oli vähän teroittanut hampaitaan valjaisen muovisiin lukko osiin. Ne menee kiinni, mutte en tiedä kuinka turvalliset ovat loppuseltaan. Käytiin pellolla käppäilemässä. Siinä onkin käppäilemistä kun pelto on 10,4 hehtaarin kokoinen. Illalla kateltiin siitan kanssa taas telkkaria. Se tyttö jaksaa kyllä napottaa telkkua.

Maanantai 5.9.05
Käytiin vaarin kanssa metässä. Hyvin osaa koira irtaantua ja lähteä haku reissulle. Se oli reissussaan yli 40 minuttia. Ois ollu kauemminkin, mutte menin jo kattomaan mitä se touhuaa. Hyvin se taas haki. Pari kertaa tutka näytti haukkua, mutta huomasin, että kun koira aivastaa/pärskii niin se vilauttaa valoa. Kahesti koira karjas ihan oikeesti, oisko ollu pinetä v*****s-haukkua, menen ja tiedä. Mitään ei tänään metästä kuitenkaan löytynyt. Liekkö viikonloppuna kaikki jänikset jo ammuttu???

Äiteen heräteostos kirppikseltä

Piti ostaa kirppikseltä tuommonen suuren suuri näyttelyhäkki. Siinä on muovipohja ja 2-ovea. Meidän beagleille se on liian suuri, mutta myyn sen jos joku tarvitsee. Tai antasko odottaa kotona, jos vaikka sinne ois laittaa joskus isompi koira ;)

Minähän en tätä läskiä syö!

Siita rupes ronkeliksi ruoan suhteen. Se valakkasi kupista ensin napuset ja sitten noita possunliha suikaleita se nakkeli pitkin huushollia. Iiro kävi lopulta ne korjaamassa parempaan talteen. Mutta sitä se ei uskaltanut tehdä ennen kuin annoin luvan. Pitäs tuollekin ipanalle kertoa se tarina niistä "nälkämaan lapsista"!

Markus ja Siita kattoo televisiota

"Sieltä ei tuu mittää kiinnostavvaa", tuumii Sinttura

Siita on kova tyttö kattomaan televisiota. Eilenkin katottiin Miehet mustissa kakkosta ja se vahata tillotti, varsinkin silloin kun se Frank-koira oli ruudussa. Kerran katottiin sitä koira dokumenttia. Markus tuli kotiin ja kysyi miksi telkku on ilman ääntä. Pakko oli kattoo äänettömänä, kun neiti meinas vastata niille teeveen koira kavereille.

Tiistai 6.9.05
Iiro haki aamulla noin puoli tuntia. Sitten se ajoi aika katkonaisesti 55 minuttia. Mitään muuta raprtoitavaa ei metästä ole. Rupee vaan jännittämään se ajokoe. Toivottavasti tulee muutakin kuin täyden hakuminuutit ;) Lähetin tänään Siitan valjaat vänttiselle korjattavaksi. Sitten se oli vielä kohdellut kaltoin sitä minun köyhän miehen sitruunapantaa. Sitä "mutikkaa" oli järsitty. No, en minä sitä onneksi ole enää edes käyttänyt. Osaa kait se hiljaa siellä tarhassa olla

Tänään on satanut viestejä ja puhelinsoittoja kun ihmisille tuli kärkkäisen Isomangneetti lehti. siellä oli nimittäin juttu meistä.

Karvaisia kavereita lehti- juttu Siitalla on taas sulkasato. Harjasin sitä apinan raivolla ja siitä lähti aivan älyttömästi karvaa. Papalla taas ei oikeastaan ole karvaa ollenkaan??? Sit Iiro alkaa haisemaan jo ihan puolukan varvulle kun on käyny miltei joka aamu metässä.

Eilen keräsin kaksi ämpärillistä puolukoita ja neiti C oli mulla kaverina. Aluksi se pällisteli ja ihmetteli mitä oikein teen, työnsi nokkansa melkein poimuriin. Sit se kävi joutessaan kaatamassa puolukkaämpärin ja lopulta se ryökäle kävi syömässä suoraan ämpärsistä, arg! Sillä oli taas vauhti päällä. Mitään pupun jälkiä se ei sieltä ettiny kuhan kuljaili ja pisti välillä tuulemaan....ja murisemaan. Ei niillä kyllä rikastumaan pääse, puolukoilla nimittäin. Keräsin 8.4kiloa ja sain niistä 5e. No saa vähän bensa rahaa, kun tulee nyt niin paljon ajeltua mettäreissuilla.

Sunnuntai 11.9.05
Tietotenkinnilistä syistä en ole päässyt päivittämään sivuja. Tosin hirveesti ei ois ollut mitä päivittääkään.Keskiviikkona käytiin aamulla metässä molempien kanssa. Siitan kanssa meni herne nenään, se kun ei tehnyt siellä mitään, ei kerrassaan mitään. Kävin vaihtamassa koiraa joka ainakin haki pupua hyvin. Illasta käytin iiroa nivalassa eläinlääkärissä tavallisella rokotuksella. En ois voinu kuvitella miten vaikeaa siitä tulis. Iiro pisti hanttiin ihan tosissaan. Sille jouduttiin laittamaan kuonopanta ja pyyhe silmille. Siltikin se nousi pystyyn, murisi ja rääpi. Joduin sitä pari viikkoa sitten käyttämään paikallisella eläinlääkärillä joka oli piikin kanssa tosi kova kourainen. Iirolle varmaan jäi siitä traumoja, se kun on ollut aina niin hyvä rokottaa. Torstai pidettiin sitten vapaata, kun rokotuksen jälkeen ei sais rehkiä. La hajos mettään vielä autokin, siitä hävis vaihteet. Jäi onneksi 2 päälle. Mun piti ryömiä mettäteitä pitkin kotiin kakkosella, kun en saanut pakitettua....ajan kohta tuon auton suohon....arg!

Sunnuntaina Markuskin lähti mettään mukaan. Otettiin nyt molemmat koirat. Mulla oli semmonen mielikuva, että Siita hyppää Iiron perässä siellä ja paskat. neiti otti jalat alle heti kun mettään päästiin. Iiro haki koko aamun hyvin. Siita kävi välillä sekoittamassa sen jälkiä. Niillä tuntui koko aamun olevan omat työmaat. Siitakin rupes jossain vaiheessa väläyttämään, että se jopa haki ihan ite, hienoa. Iiro vähän jopa ajoi, mutta tultiin siihen tulokseen, että se vaan huusi kun neiti tuli sen jälkiä sekoittamaan. Siita jaksoi pari tuntia, mutta sitten se väsähti. Se tuli minua ja markusta viihdyttämään kun pappa oli hukkareissulla. Vaihdettiin paikkaa, mutta sieltä ei enää löytynyt mitään. Rupee vähän jo jänskättämään se tiistai kun koiralla ei oo ajoja tälle syksyä vielä takana ja kokeeseen sen vien. No katellaan miten menee.

Tiistai 13.9.05
Yöllä ei sitten saanut nukuttuä yhtään. Hiestä märkänä heräsin puoli 4, sai vielä nukkua puoli tuntia. Iiro pärski olkkarissa niin mallikkaasti, että taitaa olla Pirkolla käynti taas. Meillä on herätyksen jälkeen lähtö ensimmäiseen ajokokeeseen. Hain molemmat tuomarit kyytiin ja lähdettiin maastoon. Kyseessä oli kahdenviikone koe jolloin koepäivän saa itse valita, samoin tuomarit ja paikan. Mentiin koposperälle. Turha minulta kysyä minne, mettä se oli niin kuin muuallakin. Alkuun iiro haki tuomariryhmän läheltä niin kuin sillä tapana on. Aukolla se pääsi yöjälille ja tuohusikin niiden kanssa toista tuntia, mutta tuloksetta. Se ei vaan saanut pupua ylös. Meidän ensimmäinen koe koostui vain 240 minuutista hakua. Iiro sai yhden miinuspisteen hakulöysyydestä eli se haukahteli silloin tällöin yöjälille. Tuomaritkin totesivat tulomatkalla, että koira ei taida aivan kunnossa olla, pärski niin hirveesti. Vaikka sen kummempaa menestystä ei tullut, on seuraavat kokeet jo mielessä, kunhan saadaan iiron nenu kuntoon.

Keskiviikko 14.9.05
Hulluja nuo koiraihmiset. Taas aamulla ennen kukonpierua ylös ja kokeeseen. Tällä kertaa menin Nivalaan tuomariharjoittelijaksi ja nyt on harjoittelut suoritettu, virallistamista vaille valmis ajokoe palkintotuomari. Lupasivat vettä satavan. Eka erä selvittiin kuivilla. Toisella erällä vähän ripisteli ja sitten kun oltiin kortteja täyttämässä niin vesisade oikein alkoi. Haapajärvellä vielä satoi enemmän. Kävin kotona kääntymässä ja hain omat koirat. Iiroa käytin jälleen pirkolla. Se sai nenäpunkki epäilyyn lääkkeet ja samoin antibioottia, koska sen imusolmukkeet ovat vähän turvonneet. Muuten koira on ihan pirteä. Se saa nyt levätä kuurin ajan. Sitkeä sissi kun olen uhmasin myrskyä ja menin vielä sussun agility kurssille siitan kanssa. Neidillä oli taas vauhtipäällä, saimmekin ohjeeksi ottaa välillä radalla yhteyttä tuohon beaglen näköiseen rakettiin. Se nimittäin välillä karkasi kiitoradalta, tai ainakin lähti radalta kiitämään. Vasemman käden ohjaus ei onnistu. Jostain syystä siita on ymmärtänyt, että minulla on vain oikeassa kädessä nami, vasemmassa on vain tyhjää. Illalla olin niin rätti väsynyt, että kaaduin niiltä jaloilta sänkyyn...

Torstai 15.9.05
Rakit, Markuksen mukaan Ylipäähän. Markus soitti, että ei ollut raskinut laittaa aamulla Siitaa tarhaan kun oli ollu niin kova tuuli. Se oli vienyt molemmat koirat trkatorihallin sosiaalitilaan, missä on sohva jne. Kohta sieltä soitettiin. JOKU oli syönyt kertakäyttökahvimukit, digestive keksit olivat hävinneet kuin avaruuteen ja sinne samaan paikkaan tais mennä ne kilorinkelitkin. Matot oli kasattu yhteen kohtaan, samoin sohvatyynyistä oli PIKKU PRINSESSA tehtnyt itellensä patjan, ettei vaan herne tunnu nukkuessa. Herneitä ei oo muualla kuin emännän nenässä tämän jälkeen. Syyllistä ei koskaan saatu selville, mutta pienempi näistä koirista kuitenkin joutui ulos koppiin, ihan niin kuin varalta vain :)

Torstai 22.9.05
Viimeisiä kesäloma päiviä vietellään. Jos en muuta ole saanut aikaiseksi niin olen ainakin siivonnut koirien palkintosaaliin ja järjestänyt pokaalit. Tarhaan pitäs saada vedettyä sähköt tai oikeestaan siihen riihen niin saa mökkiin lämmittimen ja riihen päähän valot. Pyhänä Siita tutustui jänikseen, tosin se oli ammutu ajokoiralle. Neidin mielestä koko karvakasa oli ihan turha ja pelottava. Iiro pisteli jäniksen kahtia ja ei ollu housuissaan pysyä. Neiti sai